Kinoliini
| Kinoliini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 1-Bentsatseeni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1(N=CC=C2)=C2C=CC=C1 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H7N |
| Moolimassa | 129,16 g/mol |
| Sulamispiste | –15 °C |
| Kiehumispiste | 238 °C |
| Tiheys | 1,09 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | – |
Kinoliini (C9H7N) on heterosyklinen aromaattinen yhdiste, joka sisältää yhden typpiatomin. Se on huoneenlämmössä väritöntä ja voimakkaalle tuoksuvaa nestettä. Se on hygroskooppinen eli vettä imevä aine. Kinoliinin leimahduspiste on 105 °C, taitekerroin 1,623–1,626, itsesyttymislämpötila 480 °C ja CAS-numero 91-22-5. Kinoliinia löytyy luonnossa kivihiilitervasta, josta se eristettiin ensimmäisen kerran vuonna 1834.
Jos kinoliinia altistetaan valolle, se muuttuu vähitellen keltaiseksi ja lopulta ruskeaksi. Se liukenee huoneenlämmössä huonosti veteen, mutta paremmin orgaanisiin liuottimiin. Kinoliini on välituote metallurgiassa sekä väriaineiden ja polymeerien valmistuksessa. Sitä käytetään myös säilöntäaineena, desinfiointiaineena ja liuottimena.
Lyhytaikainen altistuminen kinoliinihöyrylle ärsyttää hengitysteitä ja silmiä, ja voi aiheuttaa myös huimausta. Pidempiaikaisen altistumisen arvellaan aiheuttavan maksavaurioitalähde?.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kinoliinin kansainvälinen kemikaalikortti
- PubChem: Quinoline (englanniksi)
- KEGG: Quinoline (englanniksi)
- ChemBlink: Quinoline (englanniksi)