Kimalaiskärpäset

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kimalaiskärpäset
Villakärpänen (Bombylius major)
Villakärpänen (Bombylius major)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kaksisiipiset Diptera
Yläheimo: Asiloidea
Heimo: Kimalaiskärpäset
Bombyliidae
Latreille, 1802
Alaheimot[1]
Katso myös

  Kimalaiskärpäset Wikispeciesissä
  Kimalaiskärpäset Commonsissa

Kimalaiskärpäset (Bombyliidae) on kaksisiipisten (Diptera) lahkoon kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu noin 5 000 lajia, jotka jakautuvat noin 230 sukuun. Suomessa on tavattu 20 heimon kärpäslajia[2]. Kimalaiskärpästen levinneisyys on kosmopoliittinen.[1] Ne ovat 6–12 millimetrin mittaisia.[3]

Kimalaiskärpäset ovat aitoja parasitoideja. Tyypillisesti niiden toukat ovat mesipistiäisten loisia tai käyttävät ravinnokseen heinäsirkkojen munarykelmiä. Joidenkin lajien toukat elävät ainakin perhosten ja kovakuoriaisten sisäloisina. Muniva naaras sijoittaa munat yleensä takaruumiin heittoliikkeellä joko isäntämehiläisen pesäkäytävään tai muutoin lähelle tulevaa ravinnonlähdettä, jolloin aktiivisesti liikkuva toukka (ns. planidium) löytää isäntänsä itse. Joidenkin lajien naarailla on takaruumiissaan psammofori eli hiekkatasku, johon kerätyt hiekanjyvät tarttuvat munien pintaan ja tekevät niistä painavampia ja siten helpompia heittää tarkasti. Toukka kuoriutunee parin päivän kuluessa muninnasta. Joillakin lajeilla kärpästoukka odottaa että isäntätoukka syö sille kerätyt ravintovarastot ja käy vasta sen jälkeen isäntänsä kimppuun.[2]

Joidenkin lähteiden mukaan Hemipenthes-suvun lajit olisivat hyperparasitoideja eli loisenloisia, mutta lajien runsaat yksilömäärät huomioiden se ei voi olla ainakaan pääasiallinen elintapa. Kimalaiskärpästen omista loisista on erittäin vähän tietoa. Todennäköisesti jotkin pistiäiset loisivat kimalaiskärpästoukilla.[2]

Aikuiset kimalaiskärpäset käyvät aterioimassa kukilla ja joillakin lajeilla on näyttävä imukärsä. Koiraat valtaavat reviirin ja valvovat ohilentäviä naaraita. Kosiorituaaleja ei ole. Naaraan sattuessa kohdalle koiras nappaa sen kiinni ja parittelee. Suomalaisilla lajeilla toukka on talvehtiva elämänvaihe lukuunottamatta aikaisin keväällä lentävää isokimalaiskärpästä, jolla kotelo talvehtii.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajien vaatimukset elinympäristölleen ovat yleensä tiukat. Elinpaikan tulee olla avoin, mikroilmastoltaan lämmin, ja siellä täytyy esiintyä toukan ravinnoksi sopivia isäntälajeja. Tämän vuoksi kimalaiskärpästen esiintyminen on yleensä hyvin paikoittaista. Sopivalla paikalla yksilömäärät voivat kuitenkin nousta suuriksi.[2]

Suomalaisittain kimalaiskärpäset ovat varsin eteläpainotteinen lajiryhmä.[2]

Lajit Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta on tavattu 20 kimalaiskärpäslajia[2]. Vuoden 2019 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa kaksi lajia luokiteltiin äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) yksi katsottiin silmälläpidettäväksi (NT). Lisäksi kahta lajia pidetään Suomen alueelta hävinneinä (RE).[4] Nuivavillakärpänen (Villa halteralis) on poistettu Suomen lajilistalta havainnon epämääräisyyden vuoksi[2].

  1. a b Bombyliidae - Bee Flies BugGuide. Viitattu 2.12.2019. (englanniksi)
  2. a b c d e f g h Jaakko Pohjoismäki, Antti Haarto & Iiro Kakko: Suomen petokärpäset sukulaisineen – Opaskirja lajien määrittämiseen, biologiaan ja uhanalaisuuteen. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2023. ISBN 978-952-68504-4-3 s. 7, 19–27, 192–232
  3. Ötökkätieto: Kimalaiskärpäset (Bombyliidae) Ötökkätieto. Viitattu 2.12.2019. (suomeksi)
  4. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Kärpäset”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 532–548. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2023).