Kim Tu-bong
Kim Tu-bong (kor. 김두봉, Gim Du-bong; 1889–1958?) oli pohjoiskorealainen poliitikko ja kielitieteilijä.[1]
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kim oli alun perin kotoisin Gyeongsangin alueelta, joka nykyisin kuuluu Etelä-Koreaan. Hän julkaisi korean kieliopin vuonna 1916. Hän osallistui vuonna 1919 maaliskuun 1. päivän liikkeeseen japanilaisia miehittäjiä vastaan. Jouduttuaan pakenemaan Kiinaan Kim julkaisi revisoidun ja laajennetun painoksen korean kieliopista Shanghaissa 1923.[2] Hän tunsi vetoa kommunismin ideoihin, liittyi varhaiseen marxilaiseen ryhmään ja osallistui 1920–1930-luvuilla poliittiseen toimintaan maanpaossa Shanghaissa. Ensisijaisesti Kim oli kuitenkin kiinnostunut korean kielen tutkimuksesta. Korean kieli oli vuosisatojen ajan eliitin väheksymä kieli, jonka sijaan virallisissa yhteyksissä käytettiin kiinaa. 1900-luvun alussa Korean niemimaalla heräsi laajempi kiinnostus koreaa kohtaan, mikä johti kielitieteellisen tutkimuksen huomattavan voimistumiseen alueella. Kim Tu-bongilla oli tässä kehityksessä huomattava osuus.[1]
Maanpako ja Pohjois-Korean synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kim joutui jäämään Kiinaan ja asettui maan kommunistien pääpaikkaan Yan’aniin. Hän perusti Kiinan kommunistien kanssa yhteistyötä tehneiden etnisesti korealaisten kommunistien sateenvarjojärjestön.[1] Hän palasi Korean niemimaalle elokuun 1945 jälkeen.[2] Kun Pohjois-Korean työväenpuolue perustettiin vuonna 1946, Kim nimitettiin sen johtajaksi ja Kim Il-sung varajohtajaksi. Pohjois-Korean työväenpuolue edelsi Korean työväenpuoluetta, joka perustettiin vuonna 1949 ja jonka johtajaksi nousi Kim Il-sung. Pohjois-Korea perustettiin virallisesti vuonna 1948, jolloin Kim Tu-bongista tuli korkeimman kansanneuvoston puhemies.[1] Lisäksi Kim johti jonkin aikaa Kim Il-sungin yliopistoa ja Komiteaa isänmaan rauhanomaiseksi jälleenyhdistämiseksi. Hän väitteli tohtoriksi kielitieteessä vuonna 1948 ja osallistui 1950-luvulla uudistusliikkeeseen, jonka työn tuloksena kiinalaisten merkkien käytöstä luovuttiin Pohjois-Koreassa käytettävässä korean kielessä.[2]
Vuoden 1956 tapahtumat ja jälkivaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kesällä 1956 Kim Il-sungia vastustanut oppositio lähestyi Kim Tu-bongia pyrkimyksessään syöstä Kim Il-sung vallasta. Hän kieltäytyi osallistumisesta. Kriisin päätti Korean työväenpuolueen keskuskomitean virallinen asettuminen Kim Il-sungin tueksi 31. elokuuta 1956. Kim Il-sungia vastustaneet ystävineen ja sukulaisineen vangittiin tai teloitettiin.[1] Vaikka Kim Tu-bong oli asettunut Kim Il-sungin tueksi, Kim Il-sung syytti häntä Yhdysvaltain vakoojaksi.[2] Kim Tu-bong menetti asemansa korkeimman kansanneuvoston puhemiehenä ja joutui julkisen kritiikki-istunnon kohteeksi. Jotkin häneen kohdistetut syytökset koskivat hänen seksuaalisuuttaan, sillä hän oli mennyt naimisiin huomattavasti itseään nuoremman naisen kanssa.[1] Myös Kim Tu-bongin työ tutkijana tuomittiin.[2] Kim katosi julkisuudesta täysin vuonna 1958.[1] Hänen oletetaan joutuneen teloitetuksi.[2]
Pohjois-Korean virallisesta historiankirjoituksesta Kim Tu-bong on häivytetty tyystin.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||
