Kiinanaurinkomäyrä
| Kiinanaurinkomäyrä | |
|---|---|
_Praha_zoo_02.2011_01.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
| Heimo: | Näätäeläimet Mustelidae |
| Suku: | Aurinkomäyrät[2] Melogale |
| Laji: | moschata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Melogale moschata |
|
 Kiinanaurinkomäyrän levinneisyysalue |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kiinanaurinkomäyrä (Melogale moschata) on noin 50–66 cm (häntä mukaan lukien) pitkä näätäeläin, joka kuuluu aurinkomäyrien sukuun.[2] Sillä on muista Kaukoidän näätäeläimistä poiketen kasvoissaan naamarimaiset kuviot. Sen perärauhaset ovat muiden näätäeläinten tavoin hyvin kehittyneet, ja se pystyy tarvittaessa puolustautumaan erittämällä niistä pahanhajuista nestettä. Lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on ehdotettu kiinanhillerimäyrää[3].
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanaurinkomäyrän levinneisyys kattaa Koillis-Intian, Etelä-Kiinan ja osan Indonesiaa. Se suosii ruohikkoisia alueita, joilla kasvaa puita, sillä hyvänä kiipeilijänä se hakee toisinaan ravintonsa puista. Se on yöaktiivinen ja oleskelee päivisin maanalaisissa onkaloissa.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanaurinkomäyrän ravintoon kuuluu hedelmien lisäksi pikkueläimiä ja selkärangattomia, kuten sirkkoja, kotiloita ja matoja.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiinanaurinkomäyrä synnyttää touko-kesäkuussa yleensä kolme poikasta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Duckworth, J.W., Timmins, R.J., R., Roberton, S., Long, B., Lau, M.W.N. & Choudhury, A.: Melogale moschata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 124. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 1, sarjassa World of animals). Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
- ↑ Nisäkäsnimistöehdotus[vanhentunut linkki]
|