Kihlakunnanvouti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kihlakunnanvouti on Suomessa paikallisen ulosottomiehen virkanimike. Ahvenanmaalla on kihlakunnanvoudin sijaan maakunnanvouti.

Kihlakunnanvuodin tulee olla koulutukseltaan lakimies. Voutien apuna toimivat kihlakunnanulosottomiehet, jotka käytännössä hoitavat suurimman osan yksittäisistä ulosottoasioista[1] (noin 2,5 miljoonaa asiaa/vuosi). Lisäksi ulosottovirastossa työskentelee kansliahenkilökuntaa. Ulosottohenkilöstön kokonaismäärä on noin 1 400.[2]

Kihlakunnanvouti johtaa ulosottopiirejä, jotka ovat kihlakunnan ulosottovirastoja tai kihlakunnanviraston ulosotto-osastoja ja niiden toimialueena on yleensä yksi tai useampi kihlakunta. Suomessa on yhteensä 22 ulosottovirastoa[3] Virastoilla on yhteensä 66 toimipaikkaa.[4]

Johtavan kihlakunnanvoudin ja kihlakunnanvoudin nimittää valtakunnanvoudinvirasto,[2] joka hoitaa myös niiden ohjaus- ja valvontatehtävät. Se ratkaisee muun muassa ulosottoviranomaisten menettelystä tehdyt kantelut. Oikeusministeriöllä tai valtakunnanvoudinvirastolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa kumota tai muuttaa yksittäistä ulosmittausta tai muuta toimenpidettä.[5]

Kihlakunnanvoudin virkanimike syntyi 1990-luvulla kihlakuntauudistuksen myötä. Sitä ennen ulosottomiehenä toimi niin sanotuissa vanhoissa kaupungeissa kaupunginvouti[6] ja muualla nimismies muiden toimiensa ohessa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Erkki Havansi: ”34.2”, Oikeudenkäynti ja pakkotäytäntö, s. 197. Helsinki: FORUM IURIS, 2007. ISBN 978-952-10-2330-9.
  2. a b Kihlakunnanvouti ulosottomiesten esimiehenä. Minilex. Viitattu 9.12.2015.
  3. Oikeusministeriö nimitti virastojen päälliköitä. Oikeusministeriö 12.2007. Viitattu 9.12.2015.
  4. Ulosottovirastojen toimipaikat vähenevät. Oikeusministeriö 14.12.2012. Viitattu 9.12.2015.
  5. Valtakunnanvoudinvirasto. Viitattu 9.12.2015.
  6. Mäntylä, Ilkka: Kaupunkien hallinto. Teoksessa Suomen historia 4. Vapauden aika, kustavilainen aika. Päätoimittaja Yrjö Blomstedt, s. 44-45. Weilin+Göös, 1986.