Chalkidikí

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Khalkidike)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee niemimaata. Hallinnollisesta alueesta, katso Chalkidikí (alueyksikkö).
Chalkidikí
Χαλκιδική
Chalkidikín niemimaa satelliittikuvassa.
Chalkidikín niemimaa satelliittikuvassa.

{{{alt}}}
Chalkidikí
Sijainti 40°27′48″N, 23°24′38″E
Merialue Egeanmeri
Korkein kohta Áthos, 2 033 m
Valtio
Valtio Kreikan lippu Kreikka
Alue Keski-Makedonia
Alueyksikkö Chalkidikí
Asutuskeskukset Néa Moudaniá, Néa Kallikráteia, Polýgyros

Chalkidikí[1] eli Khalkidike (kreik. Χαλκιδική; myös Halkidikí) on Keski-Makedoniassa Kreikassa sijaitseva niemimaa, joka työntyy luoteiseen Egeanmereen. Niemimaa muistuttaa kättä, jossa on kolme ”sormea” eli niemeä, lännestä itään Kassándra, Sithonía ja Áthos.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Chalkidikín niemimaan kartta.

Chalkidikín ja Kassándran niemen länsipuolella sijaitsee Thermaïkóslahti, Kassándran ja Sithonían niemien välissä Kassándranlahti eli Toronaíoslahti, Sithonían ja Áthoksen välissä Singitikóslahti eli Pyhänvuorenlahti, ja niemimaan itäpuolella Traakianmeri, Strymonikóslahti ja Ierissóksenlahti.

Niemimaan korkein huippu on Áthosvuori (2 033 m) Áthoksen niemen kärjessä. Myös niemimaan keskiosissa on korkeita vuoria, joista korkeimmat ovat Chortiátis (1 201 m) ja Cholomóntas eli Ypsízonos (1 165 m). Niemimaan pohjoisosassa sijaitsevat järvet Vólvi ja Koróneia.

Hallinto ja kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallinnollisesti suurin osa niemimaasta kuuluu Keski-Makedonian alueeseen kuuluvaan Chalkidikín alueyksikköön, joka jakautuu viiteen kuntaan. Áthos eli ”Pyhä Vuori” on itsehallinnollinen luostarivaltio.

Varsinaisen niemimaan suurimmat kaupungit ovat Néa Moudaniá (9 342 asukasta vuonna 2011), Néa Kallikráteia (7 238) ja Polýgyros (6 121). Thessalonikin metropolialue sijaitsee aivan niemimaan luoteisosassa Thermaïkóslahden pohjukassa.

Historia ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cholomóntas-vuoren maisemia niemimaan keskiosissa.
Polýgyroksen kaupunki.

Kreikkalaisessa mytologiassa Khalkidike oli paikka, jonne sijoittui gigantomakhia eli olympolaisten jumalten taistelu gigantteja vastaan. Giganttien johtaja Enkelados haudattiin elävältä Kassandran niemelle. Hänen uskottiin aiheuttavan seudun maanjäristykset yrittäessään päästä ylös haudastaan. Niemi sai myöhemmin nimensä Makedonian kuninkaasta Kassandroksesta, joka perusti alueelle Kassandreian kaupungin. Sithonian niemi sai nimensä Poseidonin pojasta Sithonista, ja Athos puolestaan samannimisestä gigantista, joka heitti Zeusta suurella kivellä.[2]

Chalkidikín niemimaa on ollut asuttu jo noin 700 000 vuotta sitten. Tämän osoittavat muun muassa Petrálonan luolasta tehdyt löydöt. Myöhemmin alueen varhaisia asukkaita olivat perinteen mukaan traakialaiset ja pelasgit. Antiikin aikana alueen merkittäviä kaupunkeja olivat muun muassa Olynthos, Akanthos, Mende, Potidaia ja Stageira. Merkittäviin kulttipaikkoihin lukeutui Ammon Zeuksen pyhäkkö.[2]

Persialaissotien aikaan alue oli Persian miehittämä. Salamiin meritaistelun jälkeen Olynthos ja Potidaia kapinoivat persialaisia vastaan ja liittyivät Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon. Alueen osallistuminen peloponnesolaissotaan Ateenan puolella johti Menden tuhoon. Vuonna 348 eaa. alueesta tuli osa Makedonian valtakuntaa. Alue kukoisti, ja sinne syntyi uusia kaupunkeja, kuten Thessalonike, Kassandreia, Uranupolis ja Antigonia. Vuonna 168 eaa. alueesta tuli osa Rooman valtakuntaa.[2]

Ensimmäinen luostari rakennettiin Athokselle 800-luvulla jaa. Niemeä alettiin kutsua ”Pyhäksi Vuoreksi” 1000-luvulla. Bysantin valtakunnan aikana Chalkidikín aluetta myös linnoitettiin linnoilla ja torneilla. Bysantin menetettyä alueen niemimaa oli venetsialaisten vallassa. Osmanit valloittivat alueen vuonna 1430. Alue liittyi Kreikan vapaustaisteluun vuonna 1821, tuolloin vielä tuloksetta. Uusi vapaustaistelu alkoi 1900-luvun alussa. Niemimaa liitettiin Kreikkaan muun kreikkalaisen Makedonian ohella vuonna 1912. Alueelle muutti paljon pakolaisia Vähästä-Aasiasta vuonna 1921 Kreikan ja Turkin väestönvaihdon myötä, minkä seurauksena alueelle syntyi paljon uusia kaupunkeja ja kyliä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hakulinen, Kerkko & Paikkala, Sirkka: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 36. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  2. a b c d Halkidiki History Greeka.com. Viitattu 30.5.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]