Gigantomakhia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Gigantomakhia (muinaiskreikaksi γιγαντoμαχια 'giganttien taistelu') oli kreikkalaisessa mytologiassa Olympoksen jumalien ja giganttien välinen taistelu. Varhaisessa lähteissä gigantomakhia on itsenäinen tapahtumansa, mutta myöhemmät runoilijat sekoittavat sen varsin usein titanomakhian kanssa. Kuitenkin titanomakhiassa Olympoksen jumalat syrjäyttivät varhaisemmat jumalat, titaanit, kun taas gigantomakhiassa gigantit halusivat saada valtansa jo vakiinnuttaneet uuden ajan jumalat vapauttamaan titaanit Tartaroksesta.

Olympoksen jumalat eivät itse voineet tappaa gigantteja, ellei kuolevainen auttaisi heitä tässä. Tämän kuultuaan Gaia löysi yrtin, joka estäisi gigantteja saamasta surmaansa myöskään kuolevaisten kädestä, mutta Zeus kielsi Heliosta ja Eosta loistamasta ja vei itse yrtin. Hän kutsui jumalien avuksi oman poikansa Herakleen, jonka äiti oli kuolevainen. Herakleen avulla jumalat saivatkin gigantit lyötyä: Alkyoneuksen, joukon johtajan, löi Herakles, Porfyrion haavoittui Zeuksen salamasta ja sai lopulta surmansa Herakleen nuolista, Enkeladoksen ja Pallaksen surmasi Athene, Polyboteen tappoi Poseidon Nisyroksen saaren alle, Hippolytoksen löi Hermes, Efialteen surmasi nuolillaan Apollon, Mimaan tappoi Hefaistos ja Klytioksen poltti Hekate palavilla soihduilla.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Apollodoros, Bibliotheke ('Kirjasto') 1.6.1–2 (engl. käännös).