Kerttu Bernhard

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kerttu Bernhard.

Kerttu Regina Veronica Bernhard (29. joulukuuta 1902 Kalvola26. maaliskuuta 1944 Vihti) oli suomalainen pianisti.[1] Häntä pidettiin aikansa merkittävimpiin kuuluvana esittävän säveltaiteen edustajana. Hän oli arvostettu pianopedagogi,[2] Sibelius-Akatemian pääopettajia 1937–1944.[3] Vuodesta 1931 hänen puolisonsa oli viulutaiteilija Arno Granroth.[2]

Käytyään tyttökoulun Bernhard opiskeli pianonsoittoa Helsingin musiikkiopistossa Ilmari Hannikaisen johdolla vuosina 1918–1922. Hän opiskeli Leipzigissa professori Robert Teichmüllerin ja Berliinissä Edwin Fischerin oppilaana 1922–1924, Pariisissa Jean Batallan ja Nadia Boulangerin oppilaana useina vuosina.[4] Hän piti ensikonserttinsa vuonna 1921 Jyväskylässä ja esiintyi tämän jälkeen kotimaan lisäksi muun muassa Berliinissä, Pariisissa ja Tukholmassa.[1] Bernhardin nousussa ollut ura katkesi äkilliseen kuolemaan.[5]

Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Constant Bernhard ja Suoma Dagmar Wuolijoki.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso Musiikkitietosanakirja osa 1, s. 377. Otava 1976. ISBN 951-1-02381-0.
  2. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, palsta 1207. Otava 1967.
  3. Pianistilehti, useita mainintoja Leea Isotalosta kertovassa artikkelissa.
  4. a b Kuka kukin oli.
  5. Haapanen, Toivo ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 50–51. Helsinki: Otava, 1948.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.