Kerenski (laulu)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kerenski on suomalainen kansanlaulu, jonka aiheena on Venäjän pääministerinä vuonna 1917 toiminut Aleksandr Kerenski. Laulun sanat kertovat Kerenskin hukkaan valuneesta yrityksestä säilyttää Venäjän valtakunta yhtenäisenä. Räikeän pilkkalaulun julkinen esittäminen kiellettiin pian Suomen itsenäistymisen jälkeen.lähde?

”Kerenski” pohjautuu venäläiseen kapakkalauluun ”Kak tsvetok dušistyi” (ven. Как цветок душистый), jonka säveltäjäksi on mainittu Aleksandr ”Sasha” Makarov. Suomalaisen sanoituksen tekijää ei tunneta.[1] Samaan aikaan tunnettiin myös vauhdikas tanssi, jota Suomessa ruvettiin säestämään Kerenskistä kertovalla pilkkalaululla ja joka siitä alkaen on myös tunnettu kerenskinä. Tanssi ja sen sävelmä ovat lähtöisin Ukrainasta, missä ne tunnetaan nimellä 'karapet' (карапет).

Laulun ensimmäisen säkeistön sanat kuuluvat seuraavasti:

Kerenski se leipoi tuiman taikinan,

suolaksi hän aikoi pienen Suomenmaan.
Ai ai Kerenski, turha on sun toiveesi,

Suomi on jo vapaa maa ryssän vallasta.

”Kerenskin” säveleen on myöhemmin tehty Suomessa useita, pääosin humoristisia lauluja, kuten Reino Helismaan ”Vesijohtomies”, M. A. Nummisen esittämänä tunnettu ”Maailma se on kuin silkkiä vaan” (alkujaan ”Rukkaset saanut”, millä nimellä kappaleen levytti myös Markus Rautio) sekä kertosäe Jukka Virtasen sanoittamasta ja Simo Salmisen esittämänä tunnetusta ”Politiikkalaulusta”.[2][3] Ahti H. Einola kirjoitti lauluun oman sanoituksensa nimellä ”Kulkuripoika Helsingissä” (”Asuntopula Helsingissä”), jonka ovat levyttäneet Kuuno Sevander vuonna 1929 ja Reino Helismaa vuonna 1963.[4] S. Albert Kivinen on tehnyt säveleen kokoomusta pilkkaavan laulun ”Kykypuolueen historia”.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Kerenski”-kappaleen levytykset Fono.fi-äänitetietokanta. Viitattu 28.6.2015.
  2. Ilkka Aaltonen (toim.): Teekkarilaulun alkulähteillä: Vesijohtomies TEK-verkkolehti. Viitattu 28.6.2015.
  3. ”Rukkaset saanut” -kappaleen levytykset Fono.fi-äänitetietokanta. Viitattu 28.6.2015.
  4. Reino Hirviseppä: Hupilaulun taitajia, s. 116. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1969.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]