Kuuno Sevander

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuuno Sevander
Kuuno Sevander 1930-luvulla.
Kuuno Sevander 1930-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt 12. helmikuuta 1898
Oulu
Kuollut 24. kesäkuuta 1989 (91 vuotta)
Petroskoi
Ammatti näyttelijä, laulaja, teatteriohjaaja
Puoliso Lilly Sevander
Muut tiedot
Aktiivisena 1918–1988

Kauno Aksel ”Kuuno” Sevander (ven. Кууно Иоганович Севандер, 12. helmikuuta 1898 Oulu24. kesäkuuta 1989 Petroskoilähde?) oli suomalaissyntyinen näyttelijä, laulaja ja teatteriohjaaja, joka 1930-luvun alusta lähtien vaikutti Neuvosto-Karjalassa. Hän toimi Petroskoin Kansallisen teatterin ensimmäisenä johtajana ja työskenteli myöhemmin teatterin puheopettajana vielä 1980-luvun lopussa yli 90-vuotiaana. Ennen Neuvostoliittoon muuttoaan Sevander asui siirtolaisena Pohjois-Amerikassa, missä hän 1920–1930-lukujen vaihteessa levytti useita kupletteja.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuno Sevander syntyi Oulussa yksitoistalapsiseen Johan Ferdinand Sevanderin ja Elida Sofia Salménin perheeseen, jossa oli kymmenen poikaa ja yksi tyttö.lähde? Vuonna 1918 Kuuno lähti veljensä Kallen kanssa siirtolaiseksi Pohjois-Amerikkaan. Veljekset asuivat aluksi Yhdysvaltain puolella Michiganissa ja Minnesotassa, josta lopulta päätyivät Kanadaan. Kuuno työskenteli muun muassa kuparikaivoksilla. Hän oli mukana myös amerikansuomalaisen työväenliikkeen toiminnassa, tutustuen samalla sosialismiin.[1] Pohjois-Amerikassa hän oli saapumisestaan lähtien mukana suomalaisten työväenyhditysten teatteriryhmissä, toimien näyttelemisen lisäksi myös ohjaajana ja teatterinjohtajana.[2] Esimerkiksi 1920-luvun puolivälissä Sevander vaikutti Massachusettsin Norwoodissa amerikansuomalaisen Into-haalin teatteriryhmän ohjaajana.[3]

1920-luvulta lähtien tuhansia amerikansuomalaisia muutti Neuvosto-Karjalaan. Lähtijöitä varten New Yorkiin perustetun värväystoimiston johtaja tiedusteli Sevanderilta hänen halukkuuttaan lähteä Petroskoihin työskentelemään perusteilla olevaan suomenkieliseen teatteriin. Sevanderin ilmoittautumiskaavakkeeseen merkittiin ammatiksi metallimies, mutta hänet kuitenkin luvattiin ottaa toihin teatteriin. Sevander saapui Petroskoihin elokuussa 1931 yhdessä puolisonsa Lillyn ja 12-vuotiaan poikansa Miltonin kanssa. Karjalan tasavallan valistusasian kansankomissaari antoi hänelle tehtäväksi koota kaksitoistahenkisen näyttelijäryhmän, joka lähetettäisiin loppuvuodeksi opiskelemaan Leningradin teatteri-instituuttiin. Tämän jälkeen ryhmä antaisi tammikuussa 1932 Karjalan kansallisen teatterin ensimmäisen näytöksen. Seuraavana kesänä Sevanderin ryhmään yhdistettiin Leningradista saapunut Ragnar Nyströmin näyttelijäseurue, joka oli saanut kolmen vuoden teatteriopintonsa päätökseen.[2] Sevanderin ja taiteellisena johtajana toimineen Nyströmin ohella Kansallisen teatterin alkuvaiheiden puuhamiehiä oli myös Sevanderin kanssa Pohjois-Amerikasta saapunut ohjaaja Alarik Sundelin.[4] Vuonna 1933 valistusasian kansankomissaari määräso Sevanderin Uhtualle perustamaan Kansallisen teatterin alaisuudessa toimivaan kolhoositeatteria, jonka tehtävänä oli kiertää eri puolilla Karjalan syrjäseutuja.[2]

Kansallinen teatteri joutui myös Stalinin vainojen kohteeksi 1930-luvun lopulla. Toistakymmentä näyttelijää vangittiin, mutta Sevander sai olla rauhassa.[1] Toisen maailmansodan aikana hänet siirrettiin Siperiaan kun suomalaiset olivat vallanneet Petroskoin.[2] Rauhan tultua teatteri toimi aluksi Aunuksessa, josta se vuonna 1950 siirtyi takaisin Petroskoihin. Uutena teatterinjohtajana oli Sulo Tuorila, mutta Sevander jatkoi teatterin palveluksessa, toimien muun muassa puheopettajana aina vuoteen 1988 saakka.[1] Varsinaisen teatterityön lisäksi hän toimi myös kuoronjohtajana ja laulunopettajana.[5] Vuonna 1959 Sevander teki ääniroolin suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistyöelokuvassa Sampo.[6]

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1929–1931 Sevander levytti Yhdysvalloissa Columbia-levymerkille yhteensä 12 kappaletta, jotka julkaistiin kuudella savikiekolla. Hänen esittämiään kappaleita oli sanoittanut muun muassa Oskar Nyström.[7] Niitä on myöhemmin julkaistu myös suomalaisilla kokoelmilla Lauluja Ameriikan Raitilta 1 (1991), Lauluja Lännen Kultalasta (1992) ja Proletaarit nouskaa! (2013).[8]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alla venäläisen kuun / Erien rannalla, 1929.
  • Kiikalan polkka / Tanssit Tarvaisen torpassa, 1929.
  • Römperin tanssit / Tuletko tyttö tanssiin, 1929.
  • Ain merta merimies rakastaa / Kataja se matala, 1930.
  • Elon tiellä / Lempi, sun säveleesi soi, 1930.
  • Helsingin kulkurin huolia / Poika oli Pohjan Torniosta, 1931.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuno Sevanderin poika Milton Sevander (1919–1973) jäi jatkosodan aikana suomalaisten sotavangiksi ja joutui vapauduttuaan vankileirille Gruusiaan. Miltonin vaimo oli opettaja ja kirjailija Meimi Sevander.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Honkanen, Kaarina: Neljä sukupolvea Sevandereita (Archive.org Julkaisija = Sisuradio) web.archive.org. 20.3.2008. Viitattu 1.8.2016.
  2. a b c d Sevander, Kuuno: Teatterista ja sen taipaleilta. Punalippu, 1981, nro 3, s. 94–105.
  3. South Norwood Committee and the Norwood Historical Society: Images of America: South Norwood, s. 107. Arcadia Publishing, 2004. ISBN 978-073-85366-3-7. Teoksen verkkoversio.
  4. Stranius, Pentti: Taistelu teatterista Petroskoissa 16.4.2010. Kansan Uutiset. Viitattu 1.8.2016.
  5. Lauluyhtye Manok 1960–1990 Manok – Neuvosto-Karjalan suomalainen kulttiyhtye. Viitattu 1.8.2016.
  6. Kuuno Sevander Elonetissä Viitattu 1.8.2016}}
  7. Sevander, Kuuno Suomen Äänitearkisto. Viitattu 1.8.2016.
  8. Kuuno Sevander Discogs. Viitattu 1.8.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]