Kengururotat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kengururotat
Morronlahdenkengururotta (Dipodomys heermanni morroensis)
Morronlahdenkengururotta (Dipodomys heermanni morroensis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Castorimorpha
Yläheimo: Geomyoidea
Heimo: Taskuhyppyrotat Heteromyidae
Alaheimo: Kengururotat
Dipodomyinae

Gervais, 1853
Suvut
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Kengururotat Wikispeciesissä

Kengururotat (Dipodomyinae) on yksi taskuhyppyrottien (Heteromyidae) heimon alaheimoista. Siihen kuuluu 21 lajia kahdessa suvussa.[1]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kengururottia tavataan alueella Yhdysvaltain ja Kanadan lounaisosista Meksikon keskiosaan. Ne elävät aavikoilla ja puoliaavikoilla.[2]

Ravinto ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dipodomys nitratoides -lajin pesäkolon sisäänkäynti.

Kengurottien ravintoa ovat enimmäkseen siemenet, mutta myös pienet selkärangattomat, kuten heinäsirkat. Kun ne löytävät ruokaa, ne kuljettavat sen poskipusseissaan pesäkolon yhteydessä olevaan varastoon.[2]

Kengururotat viettävät päivät onkaloiden suojissa ja poistuvat sieltä vasta yöllä, kun on viileää. Vettä ne saavat ruoastaan ja sadekaudella kasvaneiden kasvien solunesteestä. Vain 70 prosenttia niiden juomasta vedestä poistuu virtsana ulos. Ne estävät sen haihtumisen turkista levittämällä siihen perärauhasensa rasvaeritettä. Kengururotat liikkuvat voimakkailla takaraajoillaan loikkien. Tavallisesti niiden loikat kantavat 10–15 senttimetrin päähän, mutta vaaran uhatessa ne voivat hyppiä hetken aikaa jopa 50-senttisiä loikkia ja pääsevät etenemään niillä 5 metrin sekuntivauhtia. Vaaratilanteessa kengururotta myös varoittaa muita yksilöitä rummuttamalla maata takakäpälillään. Kengururottien pesä sijaitsee maan alla. Yleensä ne kaivavat sen 15–30 senttimetrin syvyyteen ja tekevät onkalosta 2–3 metrin mittaisen. Pesään on yksi tai kaksi sisäänkäyntiaukkoa ja niiden lisäksi kaksi tai kolme varauloskäytävää. Jokainen aikuinen kengururottayksilö tekee itselleen oman tällaisen pesän.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Dipodomyinae Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 6.2.2020. (englanniksi)
  2. a b c Elo, Ulla (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet - Osa 1: Nisäkkäät, s. 38. Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-4686-1.