Keijulurikki
| Keijulurikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Melanesianlurikit Charmosyna |
| Laji: | pulchella |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Charmosyna pulchella |
|
| Katso myös | |
Keijulurikki (Charmosyna pulchella) on Papua-Uudessa-Guineassa esiintyvä kaijalaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keijulurikin pituus on noin 18 cm ja paino 24–34 g. Sen höyhenpuvun päävärit ovat punainen ja vihreä. Pää ja mahapuoli sekä pyrstön keskiosa ovat punaiset, siivet, selkä ja pyrstön tyviosa ovat vihreät. Niska ja yläperä ovat purppuranhohtavan mustat, rinnassa keltainen viiru, ja pitkähkön pyrstön kärki on keltainen. Nokka on oranssinpunainen, iiris ruskea ja koivet ruskeanharmaat. Naaras muistuttaa koirasta, mutta sillä on keltaiset laikut yläperän sivuilla. Nuori yksilö on himmeämmän värinen ja sen nokka on ruskehtava.
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keijulurikki elää Papua-Uuden-Guinean keskiosan vuoristoseuduilla. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä. Populaation koko on arviolta noin 500 000 yksilöä. Lajista tunnetaan kaksi alalajia, nimialalaji pulchella sekä rothschildi. Keijulurikki on lemmikkinä melko harvinainen.
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keijulurikit elävät pääasiassa vuoristometsissä, paikoin myös alempana lähellä merta. Yleensä ne liikkuvat puiden latvustoissa pareittain tai meluavina parvina, joissa voi olla toistakymmentä yksilöä. Ne lyöttäytyvät usein muiden lurikkien ja mesikoiden seuraan.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pesintää tapahtuu joulu-huhtikuussa. Pesintä tunnetaan vankeudessa eläneistä linnuista. Munia on tavallisesti kaksi, kooltaan 18,9 × 16,2 mm. Haudonta-aika on noin 25 päivää ja pesäpoikasaika noin kaksi kuukautta.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keijulurikit syövät siitepölyä, kukkia ja mettä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. – T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Charmosyna pulchella IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
|