Keijo Kylävaara
Keijo Uolevi Kylävaara (14. joulukuuta 1921 Punkalaidun – 4. elokuuta 1994 Lohja) oli suomalainen toimittaja ja tietokirjailija, joka työskenteli Helsingin Sanomien päätoimittajana vuosina 1970–1982.[1]
Kylävaara työskenteli uransa alussa United Pressin toimittajana 1947–1951, Suomen Tietotoimiston toimitussihteerinä 1951 ja Uutis-Keskuksen toimittajana 1952–1954.[2] Vuonna 1954 Kylävaara siirtyi Uuteen Suomeen, jossa hän toimi muun muassa lehden kirjeenvaihtajana Saksan Liittotasavallan pääkaupungissa Bonnissa 1958–1961. Helsingin Sanomissa Kylävaara toimi muun muassa uutispäällikkönä 1963–1965, toimituspäällikkönä 1965–1970 ja päätoimittajana vuoteen 1983, jolloin hän jäi eläkkeelle.[2] Kylävaara myös suomensi muutamia kirjoja.
Toimittaja Ilkka Kylävaara oli Keijo Kylävaaran poika.[2]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuosi seitsemäntoista. Reportaasi itsenäisen Suomen syntymävuodesta. Helsingin Sanomat 1967.
- Balkanin santaa. Kirjayhtymä 1978. ISBN 951-26-1513-4
Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- A. J. P. Taylor. Toisen maailmansodan synty. Kirjayhtymä 1962.
- Ib Withen ja Paul H. Ewerlöf. Matkustamme Länsi-Saksaan, Pieni matkaopas. WSOY 1965.
- Daniel Cohn-Bendit. Radikaali-vasemmisto – lääke kommunismin vanhuudenheikkouteen. Kirjayhtymä 1969.
- Pavel Kohout. Tšekkiläinen päiväkirja.. Kirjayhtymä 1969.
- Rudolf Augstein. Kuningas ja perilliset. Kirjayhtymä 1969
- J. O. Söderhjelm. Kolme matkaa Moskovaan. Kirjayhtymä 1970.
- Christa Wolf. Erään naisen elämä. Kirjayhtymä 1970.
- Pavel Kohout. Valkoinen kirja, Asiassa Adam Juráček vastaan Sir Isaac Newton. Kirjayhtymä 1970.
- Robert Havemann. Kysymyksiä tulevaisuudelle. Mitä on itä-saksalainen todellisuus, muurin eristämää elämää vai uutta sosialismia? Kirjayhtymä 1971.
- Hans Erich Nossack. Vallankumoussankari. Gummerus 1971.
- Walter C. Langer. Adolf Hitler, mies ja myytti. Kirjayhtymä 1973.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olli Kivinen: Keijo Kylävaaran muistokirjoitus HS.fi. Viitattu 3.2.2019.
- ↑ a b c Kuka kukin on 1978
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Blåfield, Antti: ”Keijo Kylävaara ja Simopekka Nortamo: rintamamies ja jumala”, Loistavat Erkot. Patruunat ja heidän päätoimittajansa, s. 271. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3.
| ||||||||||
