Kayesin panttivankikoulu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kayesin panttivankikoulun oppilaita vuonna 1887 tai 1888.

Kayesin panttivankikoulu (ransk. l’école des otages de Kayes) oli ranskalaisten siirtomaavalloittajien Kayesiin vuonna 1886 perustama oppilaitos, josta nykyisen Malin eurooppalaisen koulujärjestelmän katsotaan saaneen alkunsa.

Senegalin kuvernööri Louis Faidherbe perusti ensimmäisen panttivankikoulun Saint-Louisiin vuonna 1857. Sen taustalla oli afrikkalainen käytäntö, jossa aluepäällikköjen pojat harjoittelivat johtamista ja sodankäyntiä hallitsijoiden hoveissa eräänlaisina panttivankeina. Faidherbe ja hänen seuraajansa vaativat valloittamiensa alueiden päälliköitä lähettämään poikiaan kouluihin, joissa he saivat valmiudet toimia tulkkeina ja Ranskan siirtomaahallinnon virkailijoina.[1]

Ranskan Sudanin ensimmäinen panttivankikoulu perustettiin Médinen linnoitukseen vuonna 1870. Järjestelmä sai varsinaisesti alkunsa kuvernööri Joseph Gallienin aikana 1886–1888, jolloin perustettiin seitsemän koulua Kayesiin, Bakeliin, Bafoulabéen, Kitaan, Koundouun, Bamakoon ja Siguiriin. Vuonna 1888 Kayesin sisäoppilaitoksessa oli viitisenkymmentä 10–17-vuotiasta oppilasta, joille opetettiin ranskaa, lukemista, kirjoittamista ja aritmetiikkaa. Opettajina toimivat ranskalaiset sotilaat ja heidän tulkkinsa.[2] Kaikkiaan alueen kouluissa oli 250–300 oppilasta vuonna 1888[3].

Kayesin panttivankikoulu, joka vuonna 1895 nimettiin päälliköiden poikien kouluksi (école des fils de chefs),[4] oli Ranskan Sudanin ainoa yhtäjaksoisesti toiminut oppilaitos. 1890-luvulla se sai ensimmäiset pätevät opettajat ja vuonna 1899 sen johtaja Louis Blanc julkaisi kokemuksiensa perusteella afrikkalaisille tarkoitetun oppikirjan. Koulun oppilaat valittiin alueen eri puolilta lahjakkuutensa ja yhteiskunnallisen asemansa perusteella. Toisinaan päälliköt ja merkkihenkilöt lähettivät kouluun omien lapsiensa sijasta alaistensa tai orjiensa poikia, minkä seurauksena perinteinen eliitti menetti asemiaan uudelle ranskalaisen koulutuksen saaneelle sivistyneistölle.[2]

Ranskan Sudanin koulujärjestelmä alkoi laajentua 1890-luvun lopulla, ja vuosisadan vaihteessa se käsitti kolmisenkymmentä alkeis-, piiri-, ammatti- ja lähetysasemien koulua, joissa opiskeli noin 800 oppilasta[3][5]. Kayesin päällikköjen poikien koulu siirrettiin ensimmäisen maailmansodan aattona Bamakoon, jossa siitä tuli ensin afrikkalaisten virkamiesten ammattikoulu, myöhemmin Terrasson de Fougèresin yläalkeiskoulu ja lopulta Askia Mohamedin lyseo[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Clark, A. Francis & Phillips, Lucie Colvin: Historical Dictionary of Senegal, s. 121. Metuchen & London: Scarecrow Press, 1994. ISBN 0-8108-2747-6.
  2. a b c Jean-Pierre Bat: L’école des otages de Kayes Libération. Viitattu 6.6.2021.
  3. a b Denise Bouche: Les écoles françaises au Soudan à l'époque de la conquête. 1884-1900. Cahiers d’études africaines, 22/1996, s. 228–267. Artikkelin verkkoversio.
  4. Seydou Loua: Les grandes réformes de l’école malienne de 1962 à 2016. Revue internationale d’éducation de Sèvres, 75/2017, s. 34–40. Artikkelin verkkoversio.
  5. French West Africa. Volume II: the Colonies, s. 207. Oxford: Naval Intelligence Division, 1944. Teoksen verkkoversio.