Karma-kagyü

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karma-kagyü (tiibetiksi ཀརྨ་བཀའ་བརྒྱུད, Wylie: karma bka'-brgyud) on yksi Tiibetin buddhalaisuuden (Vajrayanan) neljästä keskeisestä koulukunnasta. Kagyu painottaa intensiivistä meditaatioharjoitusta. Koulukunta pohjautuu 1000-luvulla Tiibetiin levinneisiin opetuksiin ja on siten yksi uusista koulukunnista. "Vanhauskoinen" eli Nyingma-koulukuntahan tuli Tiibetiin jo 700-luvulla. Kagyun tärkeimmät eli "kuiskatut" opetukset välitettiin vuosisatojen ajan vain suullisesti opettajalta oppilaalle, mistä johtuen kagyu tunnetaan myös suullisen välityksen linjana.

Tiibetiläisen Kagyu-koulukunnan perustajana voidaan pitää Marpaa, joka opiskeli Intiassa ja toi sitten opetukset mukanaan Tiibetiin. Hänen tärkein oppilaansa oli Milarepa, Tiibetin suuri joogi. Milarepan jälkeen koulukunnan johto siirtyi hänen oppilaalleen Gampopalle, joka perusti ensimmäiset Kagyu-luostarit. Gampopalta koulukunnan johto siirtyi 1. Gyalwa Karmapalle Düsum Khyenpalle. Karmapan peräkkäiset jälleensyntymät ovat sen jälkeen johtaneet Kagyu-koulukuntaa.

Marpalla oli kaksi intialaista opettajaa, joilta hän sai Kagyu-koulukunnan keskeiset harjoitukset. Naropalta hän omaksui Naropan kuusi joogaa: sisäinen lämpö (tiib. tummo), kirkas valo (tiib. osel), uni (tiib. milam), illuusiokeho (tiib. gyulu), välitila (tiib. bardo) ja tietoisuuden siirto (tiib. phowa). Maitripan johdolla hän vei mahamudra-opetukset täydellisyyteen. Mahamudra eli suuri sinetti on näkemys mielen avaruudenkaltaisesta kirkkaasta rajattomasta luonnosta ja samalla elävä, välitön kokemus, jossa mielen pelottomuus, ylittämätön ilo ja rakastava, myötätuntoinen toiminta ovat erottamattomia.

Kagyün varhaishistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kagyü juontaa juurensa 800-luvulle – aikaan, jolloin tantrinen buddhismi oli täydessä kukoistuksessaan Intiassa. Perinteen ensimmäinen opettaja oli Pohjois-Intiassa vuoden 1000 paikkeilla vaikuttanut Tilopa, kuuluisa joogi ja mahasiddha (täydellistynyt). Tilopa sai osan opetuksista suoraan Timantinhaltijabuddhalta, Dorje Changilta, (tiib., sanskr. Vajradhara) – alkubuddhalta, joka symboloi dharmakayaa, mielen ylintä luontoa.

Lisäksi Tilopa välitti edelleen oppilailleen useilta eri opettajilta saatuja opetuksia. Eri lähteissä on poikkeavuuksia sen osalta, ketkä joogamestarit liittyvät kuhunkin näistä neljästä opetusryhmästä. Yleisin mielipide välitysten alkuperästä on seuraava:

  1. Lopön Ludrubilta (sanskr. Acarya Nagarjuna) Tilopa sai kaksi tantraa: Sangwa Dupa (tiib. gsang-ba-dus-pa, sanskr. guhyasamaya) sekä Denshi (tiib. gden bzhi). Näihin sisältyvät "illuusiokeho"-harjoitus (tiib. sgyu-lus, sanskr. mayadeva) ja "tietoisuuden siirto" (tiib. pho-ba, sanskr. samkranti).
  2. Nakpo Chöpa antoi Tilopalle tantran nimeltä Gyuma Chenpo (tiib. sgyu-ma-chen-po, sanskr. mahamaya) ja harjoituksen nimeltä "tietoinen unennäkö" (tiib. rmi-lam, sanskr. svapna).
  3. Kolmas erityisvälitys tuli Lawapalta. Se on nimeltään Demchok (tiib. bde-mchog) tai Khorlo Dongpa (tiib. khor-lo-sdompa, sanskr. chakrasamvara). Tähän välitykseen liittyvää harjoitusta kutsutaan nimellä "kirkas valo" (tiib. odgsal, sanskr. prabhasvara).
  4. Neljännen opetuksen välitti Khandro Kalpa Sangmo. Se sisältää Gyepa Dorje-tantran (tiib. dgyes-pa-rdo-rje, sanskr. hevajra) ja harjoituksen nimeltä "tumo" (tiib. gtum-mo, sanskr. candali).

Tilopa välitti joogi Naropalle nämä "kuiskatut" opetukset. Nykyään ne tunnetaan Naropan kuutena joogana (bardo-harjoitus sekä yllä mainitut illuusiokeho, tietoisuuden siirto, tietoinen unennäkö, kirkas valo, tumo) – meditaatioina, joita pidetään kagyü-linjan keskeisinä opetuksena. Useiden kirjallisten lähteiden perusteella Naropa syntyi vuonna 1016. Naropa oli aiemmin ollut Nalandan buddhalaisen yliopiston kanslerina Intiassa. Naropan kahtatoista vuotta Tilopan palveluksessa pidetään suurena esimerkkinä omalle opettajalle omistautumisesta.

Naropa välitti tietämyksensä Marpalle (synt. 1012), suurelle kielenkääntäjälle, joka vaelsi Tiibetistä Intiaan saadakseen opetuksia, minkä jälkeen hän palasi Tiibetiin ja levitti Dharmaopetuksia laajalti. Marpa Kääntäjä, sai lisänimensä siitä, että hän käänsi tiibetiksi mahamudra-opetukset. Marpa oli talollinen ja maanomistaja, ja hän keräsi ympärilleen joukon oppilaita, joista tärkein oli Milarepa (synt. 1052).

Milarepa oli aiemmin kerännyt huonoa karmaa teoillaan noitana, mistä syystä Marpa laittoi hänet vuosiksi raskaaseen puhdistavaan työhön, ennen kuin suostui antamaan hänelle opetuksia. Milarepan elämäntarina – joka alkaa hänen isänsä varhaisen kuoleman aiheuttamista vaikeista olosuhteista, hänen kostostaan epärehelliselle tädilleen ja sedälleen sekä sen jälkeisestä katumuksesta, joka johti vilpittömään haluun oppia Dharman polku – tunnetaan laajasti tiibetiläisten keskuudessa. Sisukkuudellaan ja kyvyllään hyväksyä kaikki kohtaamansa olosuhteet hän saavutti syvällisen oivalluksen todellisuuden perimmäisestä luonteesta. Hänen opetuksensa on tallennettu Milarepan 100 000 lauluun ja muihin kokoelmiin. Milarepa vietti vuosikausia meditoiden luolissa, saavutti täydellisen valaistumisen ja oli kuuluisa runoilijana ja pyhimyksenä. Hän kuoli 80-vuotiaana, jolloin linjanhaltijuus siirtyi Gampopalle, joka oli aiemmin toiminut lääkärinä.

Milarepan opetuksia välitti edelleen Gampopa (s. 1079), joka tunnetaan myös nimellä Dagpo Largay, lääkäri Dakposta. Myöhemmällä iällään hän tapasi Milarepan, ja tämän johdolla harjoittaessaan hän sai täydet opetukset ja oivalsi niiden todellisen merkityksen. Gampopa oli kagyü-koulukunnan ensimmäinen munkki, ja hän organisoi kagyün luostarijärjestelmän. Hän myös muotoili opetuksia käytännöllisiksi teksteiksi, kuten Vapautumisen jalokiviornamentiksi, jossa on kuvattuna vapautumiseen johtavan asteittaisen polun pääpiirteet. Gampopa yhdisti mahamudra-opetuksiin ja Naropan kuuteen joogaan luostarikeskeisen kadam-koulukunnan (myöhemmin gelug) opetuksia.

Karmapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisestä Karmapasta Düsum Khyenpasta tuli 1100-luvulla Gampopan oppilas, ja hän sai tältä kaikki sutriin ja tantroihin liittyvät opetukset. Monien vuosien ajan Düsum Khyenpa opiskeli, harjoitti ja opetti eri puolilla Tiibetiä. Hän oli karma-kagyü-linjan perustaja. Düsum Khyenpa oli Tiibetin ensimmäinen tietoiseksi jälleensyntymäksi tunnistettu lama (tulku).

Gampopan kolmesta pääoppilaasta saivat alkunsa neljä suurta (Barom Kagyu, Pagru Kagyu, Karma Kagyu ja Tsalpa Kagyu) ja kahdeksan pientä koulukuntaa. Kaikki suuret Kagyu-koulukunnat ovat sittemmin sulautuneet Karmapan johtamaan karma-kagyü-koulukuntaan. Karmapa Düsum Khyenpa oli Gampopan lahjakkain oppilas. Jo varhain elämässään hän osoitti suurta henkistä voimaa ja puhtautta, ja 15-vuotiaana hän sai "yliluonnollisen" Mustan Kruunun dakineilta ja muilta menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tiedon antavilta jumaluuksilta. Tämä kruunu on välittynyt seuraaville Karmapoille, jotka ovat Düsum Khyenpan jälleensyntymiä.

Karmapan johdolla linja kehittyi nopeasti. Karma-kagyü-perinne levisi vauhdilla 1100-luvulla, ja sitä harjoitettiin laajalti ympäri Tiibetiä. Tämä oli poliittisten mullistusten aikaa, jolle oli luonteenomaista aiemmin hallinneiden kuningaskuntien pikainen rappeutuminen. Ilmaantui monia huomattavia poliittisia hahmoja, jotka kilpailivat vallasta, mutta kukaan johtaja ei kyennyt saavuttamaan ylivaltaa, sillä kenelläkään ei ollut yhtenäistä kannattajakuntaa takanaan.

Kaikki Karmapat ovat työskennelleet lakkaamatta Buddhan opetusten levittämiseksi, ja heidät tunnustetaan bodhisattva Chenrezigin (sanskr. Avalokitesvara) ilmentymiksi. Linjan toiseksi korkea-arvoisin lama on Shamarpa, joka toimii linjanhaltijana Karmapan jälleensyntymien välissä. Yhdessä heidät tunnetaan Musta- ja Punahattu-Karmapana, ja heidän mieliään pidetään erottamattomina. Muita merkittäviä kagyü-lamoja ovat mm. Tai Situpa, Goshir Gyaltsapa ja Jamgon Köngtrul.

Karmapat eivät olleet koskaan kiinnostuneita eri poliittisten ryhmien kiistoista, eivätkä osallistuneet niihin. Itse asiassa he joutuivat aktiivisesti vastustamaan kiistoihin sekaantumista, sillä heidän asemansa oli erityisen haavoittuvainen. Valtavan henkisen auktoriteettinsa johdosta he olivat poliittisesti kunnianhimoisten tahojen mielenkiinnon kohteena. Myös heidän uskonnolliset seuraajansa kannustivat heitä ryhtymään johtaviin rooleihin, koska heidän mielestään Karmapoilla oli kansan johtamiseen vaadittavat ominaisuudet.

1200–1300-luvulla sakyapat alkoivat hallita Tiibetiä mongolialaisen keisarin Kublai Khanin ja tämän seuraajan Ganges Khanin tukemina. Jälkimmäisestä tuli Tiibetin ensimmäinen poliittis-uskonnollinen johtaja, ja ensimmäistä kertaa kuninkaiden hävittyä Tiibet yhdistyi yhden johtajan alle. Tuohon aikaan mahtavat mongolilaiset ja tiibetiläiset hallitsijat huomasivat, mikä arvovalta korkeilla lamoilla oli tiibetiläisten parissa, ja he pyrkivät muodostamaan kuuliaisuussiteitä antamalla lamoille lahjoja ja pitkiä arvonimiä sekä esittämälle näille kutsuja kuningaskuntiinsa. Näiden eleiden takana oli useammin poliittinen kuin uskonnollinen motivaatio.

Ming-dynastian aikana 1300-luvulla keisari Yung Lo kutsui 5. Karmapan Deshin Shegpan Kiinaan ja vastaanotti tältä monia opetuksia. Vierailunsa aikana Karmapa esitti monia ihmetekoja, jotka keisarin taiteilijat määrättiin päivittäin kirjaamaan ylös ja joista muodostui parikymmentä isoa rullamaalausta. Muutama niistä oli tallella Tshurpun-luostarissa Tiibetissä aina 1950-luvun invaasioon asti. Yung Lo oli niin liikuttunut näistä tapahtumista ja tunsi niin syvää omistautumista Karmapaa kohtaan, että hän esitti toteutettavaksi suunnitelmansa käännyttää kaikki muut Tiibetin uskonnolliset suuntaukset karma-kagyüksi. Deshin Sheghpa sanoutui ehdottomasti irti tästä, ja hän piti sitä vastoin esitelmän siitä, kuinka tärkeää on kunnioittaa erilaisia ajattelukoulukuntia, sillä ne vastaavat kaikkia moninaisia taipumuksia ja tarpeita, joita koko ihmiskunnasta löytyy.

Huolimatta aikakautta leimanneesta politikoinnista ajanjakso 1200- ja 1600-lukujen välissä oli yleensä ottaen suotuisa karma-kagyü-perinteen kannalta. Opetusten levitessä ja seuraajien määrän kasvaessa linjan johtajista tuli yhä kuuluisampia, ja itse asiassa tätä ajanjaksoa Tiibetin historiassa voitaisiin kutsua "kagyün aikakaudeksi".

Samaan aikaan tapahtui dramaattinen muutos maan valtarakenteessa, joka oli sisäisten kiistojen ja valtataisteluiden ja ulkoisen poliittisen paineen puristuksissa. Mongolialainen Goshir Khan kukisti Desi Tsangpan, Karmapan lujan kannattajan, johtaman keskushallinnon, ja 5. Dalai-lamasta tuli Tiibetin johtaja.

10. Karmapasta Chöying Dorjesta tuli näiden poliittisten tapahtumien uhri, ja hänen oli lähdettävä Tiibetistä 1600-luvun puolivälissä Kiinaan Jangin maakuntaan. Tämän jälkeen kagyü-linja rappeutui aina 1700-luvulle asti, jolloin 13. Karmapan Düdül Dorjen aikana Situ Chögyi Jungne johdatti linjan kohti uutta kasvun ja uudistuksen kautta, ja linja alkoi kukoistaa jälleen. Tuohon aikaan linjan lamat tuottivat erityisesti merkittäviä filosofisia tekstejä ja kielioppiin, sanskritiin ja astrologiaan liittyviä töitä, jotka hyödyttivät Tiibetin kirjallista perinnettä ja koko Tiibetin kansaa.

Kagyu nykyaikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan miehitettyä Tiibetin 1950-luvulla 16. Gyalwa Karmapa siirtyi lähimpien oppilaidensa kanssa Sikkimiin, jonne perustettiin Rumtekin luostari uudeksi koulukunnan keskukseksi. Sittemmin Karmapa ja monet muut kagyu-lamat ovat kiertäneet laajalti länsimaissa ja perustaneet lukuisia dharmakeskuksia sekä joitakin luostareita. Edeltäjiensä tavoin 16. Karmapa oli pääasiallisesti hengellinen johtaja, eikä hän siten osallistunut Tiibetin vapauden ajamiseen. Sen sijaan hän ponnisteli pitääkseen Tiibetin henkisen perinteen koskemattomana ja tuki tällä tavoin Tiibetin identiteettiä ainutlaatuisena ja monimuotoisena kulttuurina. 16. Karmapa kuoli Yhdysvalloissa 1981.

16. Karmapan jälleensyntymän, 17. Gyalwa Karmapan henkilöllisyydestä on kaksi näkemystä. Yhden mukaan hän on Urgyen Trinley Dorje, toisen mukaan Trinlay Thaye Dorje. Molemmat ovat syntyneet Tiibetissä, mutta joutuneet siirtymään pois sieltä.

Karma-kagyü-linja korostaa intensiivistä meditaatioharjoitusta. Opettajan (gurun) sopivaksi katsomalla hetkellä oppilas saa mahamudran, tyhjyyden suuren sinetin, käytännön ohjeet. Mahamudra on kagyu-perinteen pääharjoitus. Oppilaan saavutettua täyden mahamudra-ymmäryksen hän voi ryhtyä harjoittamaan Naropan kuutta joogaa.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karma-kagyü&oldid=21697843”