Karl Zachris Bergbom

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Zachris Bergbom (31. joulukuuta 1845 Oulu5. syyskuuta 1903 Helsinki) oli suomalainen juristi, Suomen Pankin johtaja ja valtioneuvos.[1][2]

Bergbomin vanhemmat olivat lääninkamreeri, kollegiasessori Karl Gustaf Bergbom (1798–1861) ja Helena Franzén (k. 1880). Hän pääsi ylioppilaaksi Helsingin yksityislyseosta 1867 ja suoritti tuomarintutkinnon Helsingin yliopistossa 1871. Bergbom sai varatuomarin arvon 1873.[1][2][3]

Bergbom oli ylimääräisenä kopistina senaatin oikeusosastolla vuodesta 1871 ja senaatin talousosastolla vuodesta 1877. Hänet nimitettiin 1878 rautatiehallituksen asiamieheksi ja 1886 Suomen Pankin asiamieheksi. Bergbom oli senaatin maanviljelystoimituskunnan protokollasihteerinä 1891–1892 ja kulkulaitostoimituskunnan protokollasihteerinä 1892–1894. Suomen Pankin johtajana hän oli vuodesta 1894 alkaen. Bergbom sai valtioneuvoksen arvon 1898. Bergbom oli hätäaputoimien keskuskomitean puheenjohtajana ja oli useita vuosia Helsingin kaupungin terveydenhoitokunnan jäsenenä. Hän kuoli syyskuussa 1903 keuhkotulehdukseen 57-vuotiaana.[1][2]

Karl Zachris Bergbom oli naimisissa vuodesta 1886 Agnes Maria Gripenbergin kanssa.[1] Karl Zachris Bergbomin veli oli maanviljelysneuvos Johan Georg Bergbom (1850–1917), joka omisti Herttoniemen kartanon.[4] Veljesten isä Karl Gustaf Bergbom osti kartanon vuonna 1859 mutta hän kuoli jo pari vuotta myöhemmin 1861. Hänen vaimoltaan Helena Franzénilta kartano siirtyi vuonna 1880 perintönä elossa oleville pojille Karl Zachrisille ja Johan Georgille. Johan Georg Bergbom sai itse kartanon ja Karl Zachris sai haltuunsa kartanolle kuuluneen Tammisalon saaren, jonne hän rakennutti itselleen huvilan.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]