Karl Reinhold von Willebrand
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Karl Reinhold von Willebrand (25. huhtikuuta 1868 Vaasa – 28. helmikuuta 1937 Helsinki)[1] oli yli-insinööri, joka on saanut ainoana itsenäisyyden aikana Suomessa ylijohtajan arvonimen, vuonna 1933.[2]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Von Willebrandin vanhemmat olivat piiri-insinööri, hovineuvos Fredrik Magnus von Willebrand ja Signe Estlander. Hän tuli ylioppilaaksi Vaasassa 1886, valmistui filosofian kandidaatiksi 1889 ja insinööriksi 1892 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1902. Von Willebrand oli tie- ja vesirakennusten ylihallituksen nuorempi insinööri vuodesta 1899, vanhempi insinööri vuodesta 1900 ja yli-insinööri 1907–1932. Hän edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä 1904–1905 ja 1905–1906. Hänellä oli myös useita luottamus- ja asiantuntijatehtäviä.[1][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Studier öfver hydraulikens teorier. Första delen, Om vattnets utströmning ur kärl, 1902 (väitöskirja)
- Om vattnets inträder i kanaler, 1907
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 Viitattu 15.7.2020.
- ↑ Aho, Seppo: Valtionhoitajan ja tasavallan presidenttien 1918–2005 myöntämät arvonimet, s. 287. Alavus: Aholis Oy, 2006. ISBN 952-91-9535-4.
- ↑ Aikalaiskirja. Kuka kukin on 1934, s. 740. Viitattu 15.7.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- K. R. von Willebrandin ruumiinsiunaus. Helsingin Sanomat, 4.3.1937, s. 9.
|
