Karl Ivanainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karl Fredrik Ivanainen[1] (ven. Карл Адамович Иванайнен, Karl Adamovitš Ivanainen; 20. syyskuuta 1856[2] Pietari1887 Karan pakkotyövankila, Siperia) oli suomalaissyntyinen venäläinen vallankumouksellinen.

Karl Ivanainen syntyi Savonlinnasta Pietariin muuttaneen suutarin Adam Adamsson Ivanaisen perheeseen.[1] Hän kävi suomalaisen seurakunnan koulua,[3] pääsi vuonna 1873 ripille ja sai passin Suomen passivirastosta Pietarissa.[1] Sen jälkeen hän työskenteli viilaajana patruunatehtaalla[3] ja osallistui veljensä Konstantinin kanssa[4] tšaikovskilaisen narodnikkikerhon kokouksiin.[3]

Lokakuussa 1874 Ivanainen matkusti laittomasti Sveitsiin, jossa hän työskenteli valajana Genevessa ja Zürichissä.[3] Siellä hän tutustui ensimmäisen internationaalin Sveitsin osaston perustajaan Herman Greulichiin.[1]

Palatessaan Venäjälle toukokuussa 1875 Ivanainen pidätettiin. Kesäkuusta lähtien hän oli vangittuna Pietari-Paavalin linnoituksessa, kunnes tammikuussa 1876 hänet siirrettiin Pietarin tutkintavankilaan. Kuulusteluissa Ivanaista syytettiin osallistumisesta Aleksandr Nizovkinin järjestämiin kokouksiin, työläiskassan jäsenyydestä ja kielletyn kirjallisuuden levittämisestä. Elokuussa 1876 hänet päästettiin vapaaksi poliisin tarkkailun alaisena.[3]

Joulukuussa 1876 Ivanainen osallistui Zemlja i voljan Kazanin katedraalin edessä järjestämään Venäjän ensimmäiseen poliittiseen mielenosoitukseen. Hän levitti propagandaa pietarilaisten työläisten keskuuteen[3] ja oli mukana Stepan Halturinin ja Viktor Obnorskin perustaman vallankumouksellisen Severnyi sojuz russkih rabotših -järjestön toiminnassa.[5]

Vuoden 1877 lopussa Ivanainen pidätettiin Pietarin lähellä. Tammikuussa 1879 hänet karkotettiin Aunuksen läänin Puudožiin. Sieltä Ivanainen lähetettiin Vyšni Volotšokin kautta Siperiaan, mutta Tomskiin päästyään hänen sallittiin palata Euroopan-puoleiselle Venäjälle poliisin tarkkailun alaisena.[3]

Vuonna 1880 Ivanainen asettui Odessaan, jossa hän liittyi Mihail Trigonin johtamaan Narodnaja volja -ryhmään. Sen paljastuttua lokakuussa 1881 hän siirtyi maan alle, joutui pidätetyksi Harkovassa, mutta onnistui pakenemaan poliisilaitokselta. Joulukuussa 1881 Ivanainen pidätettiin Moskovassa, josta hänet lähetettiin Odessan vankilaan. Huhtikuussa 1883 Odessan sotaoikeus tuomitsi hänet Halturinin ja Nikolai Želvakovin tekemää kenraalimajuri Strelnikovin murhaa koskeneessa oikeudenkäynnissä 15 vuodeksi pakkotyöhön.[3]

Vuonna 1884 Ivanainen saapui nykyisessä Taka-Baikalian aluepiirissä sijainneeseen Karan pakkotyövankilaan, jossa hänet vuonna 1886 päästettiin vapaaseen työryhmään. Hän teki itsemurhan kesällä 1887 hukuttautumalla järveen Nižnjaja Karassa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Engman, Max: Pietarinsuomalaiset, s. 517. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2004. ISBN 951-0-27902-1.
  2. Historiakirjat: Pietarin suomalainen Marian seurakunta: Kastetut hiski.genealogia.fi. Viitattu 17.12.2009. Eräissä lähteissä syntymävuodeksi mainitaan 1857.
  3. a b c d e f g h i Dejateli revoljutsionnogo dviženija v Rossii: Biobibliografitšeski slovar (Karl Ivanainen) 1927–1934. Moskva: Izdatelstvo Vsesojuznogo obštšestva polititšeskih katoržan i ssylno-poselentsev. Viitattu 17.12.2009. (venäjäksi)
  4. Dejateli revoljutsionnogo dviženija v Rossii: Biobibliografitšeski slovar (Konstantin Ivanainen) 1927–1934. Moskva: Izdatelstvo Vsesojuznogo obštšestva polititšeskih katoržan i ssylno-poselentsev. Viitattu 18.12.2009. (venäjäksi)
  5. Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 10, s. 7. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1972.