Karkun kirkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karkun kirkko
Karkun kirkko kesällä 2012
Karkun kirkko kesällä 2012
Sijainti Karkku, Sastamala
Koordinaatit 61°25′06″N, 023°00′47″E
Seurakunta Sastamalan seurakunta
Rakentamisvuosi 1913
Suunnittelija Oiva Kallio
Materiaali harmaakivi
Istumapaikkoja 600
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Karkun kirkko sisältä
Karkun kirkko, sankarihaudat
Isänmaalle 1939–1944

Karkun kirkko (Kristuksen tulemisen kirkko) on vuonna 1913 valmistunut Sastamalan seurakunnan harmaakivikirkko Sastamalan Karkussa Riippilänjärven rannalla lähellä Rautavettä. Oulun hiippakunnan piispa Juho Koskimies, joka vietti aikanaan kesiään Karkussa, vihki kirkon käyttöön 21. joulukuuta 1913. Kirkko on päätytornillinen pitkäkirkko, jonka alttaripäädystä ulkonee puolipyöreä apsidi. Pääsisäänkäyntinä toimiva torni päättyy katkaistuun pyramidikartioon. Julkisivu on muurattu eri kokoisista graniittikivistä. Matalissa seinissä on suorapäätteiset parittaiset ja katon lappeissa pyörökaariset ikkunat. Kirkkosali on kolmilaivainen ja sen yläpuolella tynnyriholvaus.[1]

Kirkon sijaintia puitiin Karkussa pitkään, suurelta osin siksi, että molemmin puolin Rautaveden pohjoispäätä levittäytyvän silloisen Karkun kunnan asujaimet eivät päässeet yksimielisyyteen edes siitä, kummalle puolelle Rautavettä kirkko pitäisi rakentaa. Lopulta läheisen Kosken ratsutilan omistaja Alfons Ekholm ratkaisi kiistan lahjoittamalla maata kirkon rakentamista ja hautausmaata varten. Myöskään kirkon malli ei tullut selville kiistoitta. Osa asukkaista halusi Karkkuun samanlaisen ja samankokoisen kirkon kuin naapuripitäjässä hieman aikaisemmin, vuonna 1855, valmistunut Tyrvään (uusi) kirkko. Kilvan voitti arkkitehti Oiva Kallion piirtämä harmaakivikirkko, josta tuli paljon pienempi kuin kopioitavaksi haaveiltu Tyrvään kirkko. Kirkon kolmesta kellosta kaksi on valettu 1700-luvulla, kolmannen ikää ei tunneta. Ne ovat peräisin aktiivikäytöstä poistuneesta Sastamalan keskiaikaisesta kivikirkosta, josta on tuotu myös vuosilta 1745 ja 1736 peräisin olevat 24- ja 16-haaraiset kynttiläkruunut. Karkun kirkon 12-äänikertaiset pneumaattiset urut ovat Thulén Urkutehtaalta Kangasalta vuodelta 1913. Kirkkotekstiilit on valmistettu Tyrvään kotiteollisuuskoulussa ja ne lahjoitti Vammalan kaupunki vuonna 1980. Kirkon vieressä on vuonna 1951 valmistunut pappila.

Porin radalla Karkun kirkon vieressä on sijainnut vuosina 1931–1983 Äijärin seisake (lyhenne Äri). [2]

Sisällissodan linnakkeena 1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karkun taistelun aikana huhtikuussa 1918 punaiset käyttivät kirkkoa linnoituksenaan ja turmelivat sen kalustoa ennen pakoaan. Valkoisten panssarijunan mukana kulkenut Kaarlo Lehtonen kirjoitti myöhemmin internetissä julkaistuun päiväkirjaansa: "Punikit olivat häväisseet (kauniin) temppelin, vallan särkeneet urut pirstaleiksi samoin kynttiläkruunut ja penkit kiskoneet irti ja pilanneet vuolemalla kaikki ikkunat pirstattu pieniksi". Taistelussa kaatuneet ja niiden jälkeen teloitetut punakaartilaiset haudattiin vuonna 1945 Karkun kirkkomaahan heidän linnoituksenaan käyttämänsä kirkon viereen, samaan riviin talvi- ja jatkosodan sankarivainajien kanssa. Paikalle pystytettiin muutamaa vuotta myöhemmin silloisen kirkkoherran K. E. Rinteen aloitteesta suurikokoinen Sovinnon risti. Hautausmaalla on myös professori Otto-Iivari Meurmanin suunnittelema, vuonna 1951 valmistunut ruumishuone.

Kirkko on peruskorjattu 1980. Kirkon urut on peruskorjattu vuonna 2002.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haapio, Markku (toim.): Suomen Kirkot ja Kirkkotaide 2, s. 368. Lieto: Etelä-Suomen Kustannus Oy, 1980. ISBN 951-9064-28-1.
  2. Jussi Iltanen: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 116. Helsinki: Karttakeskus, 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karkun kirkko (rakennusperintörekisteri) Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. Museovirasto.