Kari Fall

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kari Fall heinäkuussa 2012.

Kari Fall (s. 5. maaliskuuta 1943 Helsinki[1]) on suomalainen laulaja. Hän on urallaan laulanut monipuolisesti jazzia, iskelmää ja rokkia[2].

Fall asui lapsuudessaan Argentiinassa, josta perhe palasi Suomeen vuonna 1952. Tämän jälkeen Fall lauloi pari vuotta Cantores Minores -poikakuorossa. Vuonna 1958 hän perusti ensimmäisen yhtyeensä yhdessä Teemu Hauta-ahon ja Seppo ”Paroni” Paakkunaisen kanssa. Vuonna 1960 Fall voitti kaksi laulukilpailua: iskelmälaulun SM-kisojen englanninkielisen sarjan ja rockin SM-kilpailut. Ensisingle PSO:lle ”Kuiskaile hiljaa” ilmestyi vielä samana vuonna. Vuosikymmenen alussa Fall keikkaili Leo Lindblomin ja Reino Lehtevän orkestereissa. Vuonna 1965 hän perusti Jorma Tommolan ja Alpo Jussilan kanssa kantrilauluyhtyeen Me kolme, jolta ilmestyi pari singleä. Vuonna 1966 Fall perusti oman yhtyeensä, Kari Fall Syndikaatin, jonka varsin nimekäs miehistö soitti popjazzia ja tijuana-musiikkia. Tämän kokoonpanon jälkeen tuli Explosion Brass, joka esiintyi muun muassa Tapani Kansan taustaorkesterina. Tämän jälkeen Fall alkoi kiertää ravintoloita (muun muassa InterContinental) yökerholaulajana erityisesti yhdessä Miso Misicin kanssa, joskus vieraana esiintyi myös Monica Aspelund.[1] Vuonna 1973 ilmestyi Fallin single ”En pidättää mä voi”/”Kaikki muuttuu” (RCA Victor YFPA 1-604).

Vuonna 1975 Fall osallistui Suomen euroviisukarsintoihin Kaj Backlunin sävellyksellä ja Monica Aspelundin sanoituksella ”Maailman tie”. Vuonna 1977 hän oli mukana Euroviisuissa Monica Aspelundin taustakuorossa. InterContinental-kauden jälkeen Fallista tuli Kalastajatorpalla esiintyneen Teuvo Nummelan orkesterin solisti. Tämä työ jatkui vuoteen 1986. Tämän jälkeen Fall on esiintynyt useiden jazz- ja big band- kokoonpanojen solistina. MTV:n BumtsiBum-ohjelmassa hän on esiintynyt pari kertaa. Vuonna 1999 häneltä ilmestyi omakustanne-CD Everybody Loves Somebody.[1] Kesällä 2009 Suomen Big Band Yhdistys, Suomen Jazz & Pop Arkisto ja Imatra Big Band Festival valitsivat Fallin 17. jazzlegendaksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Latva, Tony & Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas, s. 71–72. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27817-3.
  2. a b Heikkonen, Aino: Kari Fall ja Olli Ahvenlahti jazzlegendoiksi Uutisvuoksi. 30.6.2009. Viitattu 26.7.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]