Karhupuisto
Karhupuisto (ruots. Björnparken) on noin 3 000 neliömetrin suuruinen kolmion muotoinen puisto Helsingissä. Se sijaitsee Torkkelinmäen osa-alueella Kallion kaupunginosassa.
Puiston kesäinen kohokohta on suuri ja värikäs kukkaistutus. Karhupuiston kummit huolehtivat kaupungin puisto-osaston kanssa puiston kukkaistutuksista, nurmesta sekä lehmuksista. Puistossa on suurehko hiekkakenttä, jossa voi pelata muun muassa petankkia. Karhupuisto tunnetaankin muun muassa Valtio-opillisen petankkiklubin kotikenttänä. Puistossa järjestetään myös tapahtumia.
Karhupuistossa sijaitsee kaksi tyyppikioskia. Puisessa lippakioskissa toimii nykyisin kesäkahvila. Toinen rakennus on moderni teräsrakenteinen grillikioski.
Karhupuiston länsilaidalla Viidennellä Linjalla on raitiolinjapysäkki (linjat 3 ja 9), itälaidalla Fleminginkadulla bussipysäkki (51) ja taksiasema. Puiston vieressä Fleminginkadun toisella puolella sijaitsee Kallion kirjasto. Puisto rajoittuu pohjoisessa Agricolankatuun. Helsingin keskuspelastusasema on Karhupuiston vieressä.
Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhupuisto on saanut nimensä siellä sijaitsevan, kuvanveistäjä Jussi Mäntysen veistoksen Mesikämmen muurahaispesällä mukaan. Punagraniittinen teos paljastettiin vuonna 1931.
Puiston aiemmat, vuonna 1901 käyttöön otetut ja vuonna 1928 virallistetut nimet olivat Agricolan puistikko – Agricolaskvären. Nimiksi vaihdettiin Karhupuisto – Björnparken vuonna 1956. Nimenmuutoksella pyrittiin välttämään sekaantumista Eirassa sijaitsevaan Agricolan kirkkoon ja sen vieressä olevaan puistoon (nykyisin Tehtaanpuisto).[1]
Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhupuisto mainitaan useissa Sir Elwoodin hiljaisten värien lauluissa. Puisto esiintyi myös useasti televisiossa Ylen draamasarjassa Kotikatu. Laulaja Aarne Tenkanen levytti vuonna 1996 kappaleen ”Karhupuiston boogie woogie”.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mäkinen, Anne: Kioski, kipari, kiska, snagari: Helsingin kioskeja 1800- ja 1900-luvulla. Helsinki: Helsingin kaupunginmuseo, 2003. ISBN 952-473-045-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Olavi Terho ym. (toim.): Helsingin kadunnimet, s. 107. Helsingin kaupungin julkaisuja 24, 1970, Helsinki.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Helsingin kaupungin rakennusvirasto: Karhupuisto (Arkistoitu – Internet Archive)
- Mesikämmen muurahaispesällä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Karhupuiston lippakioskin kotisivut