Kara (biljardipeli)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Au café (Madame Ginouxin muotokuva), Paul Gauguinin maalaus (1888).

Karamboli (engl. carom / carambole, ruots. carambole) eli kara[1] on pussittomalla pöydällä eli karapöydällä pelattava biljardipeli. Karapelejä pelataan yleensä lämmitetyllä, pussittomalla pöydällä kolmea palloa käyttäen. Pisteitä saa yleensä tekemällä karoja, eli osumalla omalla lyöntipallolla molempiin muihin palloihin, muiden lajikohtaisten sääntöjen edellyttämillä tavoilla.

Karassa tähtääminen on pussituslajeista poikkeava, koska pyritään saamaan lyöntipallo ensimmäisen osuman jälkeen jatkamaan tarkasti haluttuun suuntaan. Ohuet kosketukset, joissa lyöntipallo muuttaa suuntaa vain vähän, ovat melko tärkeitä. Kierteillä on suuri merkitys, varsinkin kolmen vallin karassa, jossa vallikosketuksia tulee paljon.

Pelivälineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karakepissä kärjen halkaisija on yleensä 11-12 mm. Suorassa karassa keppi voi painaa alle 500 grammaa, mutta kolmen vallin karassa yli 500 g.

Pöytä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karapöydän verka on ohutta villakangasta, jotta saadaan pallo kulkemaan pitkiä matkoja. Pöydän koko on yleensä 5 kertaa 10 jalkaa (noin 1,5 × 3 m).

Karalajien taustoista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suora kara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suorassa karassa pyritään osumaan omalla pallolla kahteen muuhun palloon. Onnistuneesta lyönnistä saa yhden pisteen ja saa jatkaa. Jos lyönti ei onnistu eli karaa ei tule, vuoro siirtyy toiselle pelaajalle. Tässä lajissa on tärkeää opetella hallitsemaan hiljaisten lyöntien lyöntivoimakkuus siten että kaikki pallot saadaan pysähtymään haluttuun kohtaan.

Kolmen vallin kara[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmen vallin karassa pyritään osumaan omalla pallolla kahteen muuhun palloon, mutta ennen viimeistä kosketusta pitää lisäksi osua vähintään kolmeen valliin. Usein esiintyvien lyöntikuvioiden opettelu on tärkeää ja kestää kauan. Pelaaja joutuu valitsemaan muutaman lyöntivaihtoehdon joukosta todennäköisimmin onnistuvan ja lisäksi harkitsemaan minkälainen paikka vastustajalle jää jos lyönti ei onnistu.

Kolmen vallin kara on hyvin vaikea laji. Ammattilaispelaajien keskiarvo on lajissa noin yksi ja maailmanmestaruustasolla pelien keskiarvo on 1,5–2. Yhden keskiarvo tarkoittaa, että pelaaja saa keskimäärin joka lyöntivuorolla yhden karan ja sitten epäonnistuu, eli onnistuu joka toisella lyönnillään.

Lajin historia ei ole tarkasti tiedossa. Suositun lajista teki 1870-luvulla Saint Louislainen Wayman Crow McCreery.[2] Ensimmäinen kolmen vallin karan turnaus pelattiin 14.–31. tammikuuta 1878 Saint Louisissa. McCreery osallistui. New Yorklainen Leon Magnus voitti. Turnauksen pisin sarja oli vain 6 peräkkäistä karaa ja korkein keskiarvo 0,75.[3] Peliä pelattiin satunnaisesti, monien parhaiden karapelaajien ilmaistessa vastenmielisyyttään sitä kohtaan, kunnes 1907 julkistettiin Lambert Trophy -palkinto.[2][4] Vuoteen 1924 mennessä kolmen vallin karasta oli tullut niin suosittu laji, että muiden biljardilajien kaksi jättiä sopivat perehtyvänsä lajiin pelatakseen haasteottelun. 22. syyskuuta 1924 balkline-karan maailmanmestari William Hoppe (josta sittemmin tuli intohimoinen kolmen vallin karan pelaaja) ja streitin (pool laji, jota kutsutaan myös nimellä 14.1) maailmanestari Ralph Greenleaf pelasivat kovasti mainostetun, monipäiväisen ottelun 600 pisteeseen. Hoppe oli lopulta ottelun voittaja pistein 600–527.

Kolmen vallin kara on edelleen suosittua osissa Eurooppaa, Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa.[2] Ylin lajin toimintaa säätelevä taho on Union Mondiale de Billard (UMB). Se on järjestänyt kolmen vallin karan mestaruuskisoja 1920-luvun lopulta lähtien.[5] Kansainvälisen olympiakomitean tunnustama Maailman pool-biljardi yhdistys (World Pool-Billiard Association, WPA) tekee yhteistyötä UMB:n kanssa sääntöjen yhdenmukaistamistyössä.

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi on olemassa parikin erilaista keilapeliä, taito- tai taidekara ja neljällä pallolla pelattava versio.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin suomenkielinen nimi on kara[6], joka lienee johdannainen englanninkielisestä nimestä "carom", tai ruotsinkielisestä nimestä "carambole". Näiden alkuperä on espanjassa ja portugalissa "carambola" ja ranskassa "carambole", joka alunperin tarkoitti pelin punaista palloa. Jotkut etymologit ovat epäilleet nimen juontavan juurensa Karambolahedelmästä, jonka nimi on väännös hedelmän Marathin kielisestä nimestä karambal,[2][7][8] mutta tämä saattaa hyvin olla vain Kansanetymologiaa, sillä hedelmä ei ole lainkaan pallon muotoinen, eikä suoria todisteita tällaiselle johdolle ole.[9]

Englanninkielessä sana "carom" tarkoittaa pallon osumista toiseen palloon. Suomessa sanaa "kara" käytetään nimenomaan pisteen arvoisesta suorituksesta, jonka vastine englannissa on piste ("point") tai "count".

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kysy.fi: Biljardi
  2. a b c d Shamos, Michael Ian (1993). The Illustrated Encyclopedia of Billiards. New York, NY: Lyons & Burford, 10, 15–17, 26, 41–42 46, 53, 72<--Probably 79 in 1999 ver.), 82, 86–7, 92, 104, 115, 157–8, 196, 229, 232–3, 244–5. ISBN 1-55821-219-1. 
  3. Brunswick-Balke-Collender Company (1909). Modern Billiards. New York: Trow Directory, 333. Viitattu May 27, 2009. 
  4. New York Times Company (January 6, 1911). Magnus Plays Poor Billiards. Retrieved January 2, 2007.
  5. UMB:n lista kolmen vallin karan maailmanmestareista
  6. Suomen Biljardiliitto: http://www.sbil.fi/ Viitattu 13.11.2010
  7. Douglas Harper (2001). Carom - Online Etymology Dictionary. Retrieved 30 December 2006.
  8. Lexico Publishing Group, LLC (2006). Carom - Dictionary.com. Retrieved 30 December 2006.
  9. Benbow, T. J. (ed.) [1997] (2007). Oxford English Dictionary, Second Edition on CD-ROM, Version 3.1, Oxford: Oxford University Press, "carambole, n.", etymology. ISBN 978-0-19-522217-3. “Derivation unknown. As the word is in [Portuguese] identical in form with [the] prec[eding , the carambola fruit], suggestions as to their identity have been made, but without any evidence.”