Kanttila

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kanttila
Kanttila kesällä 2017.
Kanttila kesällä 2017.
Osoite Kuninkaankatu–Minna Canthin katu
Sijainti Kuopio
Valmistumisvuosi 1820
Omistaja NCC
Runkorakenne hirsi
Julkisivumateriaali puu
Kerrosluku 1–2
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Kanttila on kirjailija Minna Canthin kotitalo ja liiketalo Kuopion keskustassa. Sen omistaa Bonava Suomi (entinen NCC Asuminen).[1] Rakennus on ollut purku-uhan alla, mutta nyttemmin se on tyhjillään ja myynnissä. Talossa pidetään lämmitys päällä, mutta muuten se on hoitamaton.[2][3] Talo on päästetty huonoon kuntoon,[4] ja sen kohtalosta on kiistelty vuosia[5].

Talon maalaus oli niin huonossa kunnossa, että keväällä 2012 Kuopion kaupunki uhkasi määrätä omistajalle NCC:lle uhkasakon. Sakkouhka sai NCC maalauttamaan talon julkisivun.[6] Sisällä on kaupungin edustajien mukaan hajua, joka viittaa homeeseen. Vesikatto on kuitenkin vuoden 2010 tilanteen mukaan ollut kunnossa. NCC:llä oli siinä vaiheessa tarkoitus tehdä taloon 11 asuntoa.[7] NCC on sopinut helmikuussa 2015 talon myynnistä Veijo Baltzarille kulttuurikäyttöön.[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minna Canthin isä Gustaf Johnson oli Finlaysonin palveluksessa. Perhe muutti vuonna 1852 Tampereelta Kuopioon, kun Gustaf Johnsonille tarjottiin Finlaysonin kangaskaupan hoitajan tointa. Kodikseen he saivat Kuopion tuomiokirkon vieressä olevan, myöhemmin Kanttilana tunnetun yksikerroksisen puutalon, jonka ikkunat avautuivat Kirkkopuistoon.[9] Hoidettuaan Tampereen lankakaupa nimellä tunnettua liikettä kymmenen vuotta Gustaf Johnsson otti sen vuonna 1861 omalle toiminimelleen ja osti niihin aikoihin myös rakennuksen itselleen.[10]

Talo on valmistunut vuonna 1820. Taloon on tehty muutoksia vuosina 1910 (Erkki Halonen), 1939 (Aarre Ekomaa) ja 1976 (Esa Malmivaara). Minna Canth asui ns. vinkkelitalossa ja piti lankakauppaa viereisessä rakennuksessa, joka on osa nykyistä kokonaisuutta.[11]

Liikkeen pito jatkui vaikeuksien jälkeen, ja vuodesta 1872 Canthin veli Gusti laajensi liikettä niin, että siihen tuli sekatavarakauppa, jossa myytiin elintarvikkeita, kahvia, riisiä, viiniä ja olutta. Canthit saivat Kirkkopuiston rakennuksen omistukseensa, kun isä Johnson oli kiinnittänyt sen lainojen vakuudeksi ja Ferdinand Canth maksoi lainat pois, jolloin talo ja tontti siirtyivät hänen nimiinsä[12]

Leskeksi jäätyään Minna Canth myi Jyväskylän talon ja muutti lapsineen Kuopioon[13] Canth asui nuorimpien lasten kanssa Kuninkaankadun puolelle jatkuvassa kulmatalossa. Heillä oli keittiö ja kaksi huonetta. Nykyisen Minna Canthin kadun puoleisessa niin sanotussa alapuolen osassa oli liikkeen yhteydessä kolme pientä huonetta. Yläpuolessa vuokralla olleista tiloista perhe otti käyttöönsä suuren huoneen, josta tuli Minna Canthin salongiksi aikanaan muuttuva vieras- ja työhuone.[14] Kun Canth ryhtyi ottamaan liikkeenpitoa vastuulleen, hän muutatti julkisivua niin, että Kuninkaankadun yhdestä ikkunasta tehtiin ovi, jolloin liikkeeseen pääsi paremmin.[15] Nykyisen tornin paikalla oli aiemmin portti, josta ajettiin pihaan.[16]

Niin sanottu Minnan salonki oli aina avoin, toisin kuin tuolloin säätyläiskodeissa, joissa vierailuille oli varattu tietyt päivät. Salonkiin ja työhuoneeseen saattoi kurkistaa verhottomasta ikkunasta, ja kurkistaja kutsuttiin kahville. Talossa vieraili pitkiäkin aikoja kulttuurihenkilöitä, kuten Suomalaisen teatterin johtaja Kaarlo Bergbom aina teatterin vieraillessa Kuopiossa. Muita olivat esimerkiksi Kauppis-Heikki ja K. A. Tavaststjerna.[17]

Liikkeen pito jatkui Canthin kuoleman jälkeen lasten voimin, joille Canth oli jo eläessään siirtänyt omaisuutensa.[18] Hänen poikansa Jussi Canth otti liikkeessä johdon, kun hän ulkomailla oleskelujen jälkeen palasi Suomeen. Hän sai aikanaan kauppaneuvoksen arvon[19].

Talon ulkoasu on muuttunut vuosina 1909 ja 1910 tehdyissä kunnostustöissä, jolloin kulmatalo vuorattiin jugend-tyyliseksi ja pihanpuoleinen kuisti rakennettiin umpeen.[20]

Myöhemmät vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liike ajautui konkurssin ja sulautettiin toiseen kuopiolaiseen tukkuliikkeeseen 1977.[21] Siihen saakka pesä oli pysynyt jakamattomana. Jaon toteuttamiseksi Kanttila myytiin huutokaupalla, ja sen osti valtio. Suvun toivomus oli, että valtio olisi perustanut kotimuseon ja käynnistänyt talossa kulttuuritoimintaa. Kuopiolaisista liikemiehistä jotkut olivat olleet valmiit ostamaan talon, mutta antoivat sen mennä valtiolle samoin odotuksin kuin suku. Valtio kuitenkin ryhtyi suunnittelemaan talon paikalle viisikerroksista lasitaloa poliisitaloksi. Kohun noustua poliisitalo rakennettiin toisaalle. Kanttilassa toimi muun muassa Pohjois-Savon taidetoimikunta, Suomen Maakuntakirjailijat ja Minna-Galleria.[22]

1970-luvulla taloa remontoitiin perusteellisesti, ja eri remonttien jälkeen siinä on ollut kosteuden aiheuttamia sisäilmaongelmia, ja sen kunto on heikkenemässä.[1]

Jälleen 1980-luvun lopulla taloa uhkasi purkaminen, jolloin Kuopion taiteilijaseura ryhtyi puolustamaan taloa. 1991 perustettiin Kanttilan kulttuurikeskuksen kannatusyhdistys. Yhdistys sai talolle vuonna 2003 asemakaavan suojan, joka kuitenkin suojaa vain ulkoasua ja sijainnin tontilla. Valtio myi kiinteistön 1992 NCC:lle, joka ryhtyi suunnittelemaan siihen yksityisiä asuntoja ja liiketiloja. Talo on ollut siitä pitäen tyhjillään ja "jää tulevien sukupolvien muistiin häpeällisenä kulttuurin tuhoamisena ja naiskirjailijan arvostuksen puutteena", kuten tutkija Minna Maijala kirjoittaa Minna Canthin elämäkertateoksessaan.[3]

Kirjailija Veijo Baltzar sopi talon ostamisesta helmikuussa 2015, ja hänen suunnitelmissaan oli tehdä rakennuksesta kulttuurikeskus, ja hän aikoi taloon asumaan.[8] Baltzar perusti aiemmin addressin talon saamiseksi kulttuurikäyttöön.[23] Kaupasta tehtiin esisopimus, mutta Baltzar perui kuitenkin tammikuussa 2016 ostoaikeensa, kun paljastui että korjauksissa on käytetty runsaasti asbestia.[1][24]

Syksyllä 2016 perustettu yhdistys Minna Canth ry on tehnyt esisopimuksen talon ostosta. Yhdistys suunnittelee rakennuksen kunnostamista kulttuuritiloiksi, ja taloon tulisi myös asuintiloja.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Helsingin Sanomat, 15.12.2016.
  2. Minna Canthin kotitalon tulevaisuus yhä hämärän peitossa, Yle.fi/uutiset 21.1.2014, viitattu 17.4.2014
  3. a b Maijala, s. 368
  4. Helka Shecter, Minna ja Maria, Savon Sanomat 10.2.2014, viitattu 17.4.2014. "Minna Canthin kotitalo Kanttila taitaa koko kaupungin häpeäksi olla mennyttä kalua"
  5. Minna Rinta-Tassi, Canthin elämäkerta tyrmää mielikuvan amatson-Minnasta, Yle.fi/uutiset 19.3.2014, viitattu 17.4.2014
  6. Sini Ojanperä, Minna Canthin kotitalon julkisivu taas kunnossa, Yle.fi, uutiset 3.9.2012, viitattu 17.4.2014
  7. Minna Canthin kotitalon kunto huolestuttaa, Yle.fi/uutiset 2.11.2010, viitattu 17.4.2014
  8. a b Sini Ojanperä: NCC sopi Minna Canthin kotitalon myynnistä 17.2.2015. Yle.fi/uutiset. Viitattu 17.2.2015.
  9. Maijala, s. 25
  10. Maijala, s. 26
  11. Savon Arkkitehdit SAFA 2003: Arkkitehtuurin opaskartta: Kuopio
  12. Maijala, s. 59
  13. Maijala, s. 69
  14. Maijala, s. 70
  15. Maijala, s. 71
  16. Maijala, s. 70
  17. Maijala, s. 132
  18. Maijala, s. 352
  19. Maijala, s. 360
  20. Kanttila, Nimikko.fi, viitattu 17.4.2014
  21. Maijala, s. 366
  22. Maijala, s. 367
  23. Veera Jääskeläinen: Veijo Baltzar perusti Kanttilalle adressin Savon Sanomat. 13.2.2015. Viitattu 17.2.2015.
  24. Veijo Baltzar luopuu Minna Canthin kotitalon ostoaikeista, Yle.fi 15.1.2016, viitattu 15.12.2016

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]