Kansainvälinen rauhanlähetysliike
Kansainvälinen rauhanlähetysliike (engl. International Peace Mission Movement) on yhdysvaltalaisen Father Divinen (n. 1876-10. syyskuuta 1965) perustama uskonnollinen liike. Father Divine tuli tunnetuksi erityisesti väitteestään, jonka mukaan hän olisi Isä Jumala[1].
Liikkeen perustaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Father Divinen varhaisista vuosista ei ole varmoja tietoja. Eräiden vahvistamattomien tietojen mukaan hänen alkuperäinen nimensä olisi ollut George Baker[2]. Hänen arvellaan syntyneen Yhdysvaltain etelävaltioissa, luultavimmin Georgiassa 1870-luvulla. Hänen vanhempansa ovat melkoisella varmuudella olleet entisiä neekeriorjia. Hän toimi aluksi baptistiseurakunnassa. Vuonna 1907 hän liittyi erään Samuel Morris -nimisen baptistisaarnaajan seuraajaksi, joka erään saarnansa aikana oli julistanut olevansa Jumala ja joka tämän perusteella oli erotettu seurakunnasta. Morris alkoi kutsua itseään nimellä Father Jehovia (Jumalaa kutsutaan erityisesti englanninkielisessä maailmassa usein nimellä Jehova). Vuonna 1912 Father Divine julisti itse olevansa Isä Jumala, katkaisten samalla välinsä Father Jehoviaan. Päätökseen lienee vaikuttanut Father Divinen oman kutsumustietoisuuden ohella hänen seuraajiensa hänelle osoittama syvä uskonnollinen kunnioitus.
Father Divine toimi aluksi (vuosina 1912-1914) Georgiassa, missä hän kokosi ympärilleen pienen joukon afroamerikkalaisia kannattajia. 1913 hänet pidäettiin ja tuomittiin 40 päivän kahlerangaistukseen. Tämän jälkeen useat paikalliset saarnaajat yhdessä Father Divinen ryhmään liittyneiden naisten aviomiesten kanssa yrittivät saada Father Divinen teljetyksi mielisairaalaan, julistaen tämän olevan mielenvikainen. Hänet kuitenkin todettiin psyykkisesti terveeksi. Vastustuksen vuoksi Father Divine siirtyi pohjoiseen, New Yorkin osavaltioon. Hän asettui asumaan ensin Brooklyniin ja sitten Sayvilleen Long Islandille. Vuonna 1919 hän omaksui nimen Reverend Major Jealous Divine. Hänen seuraajansa alkoivat kutsua häntä nimellä Father Divine.
Vuonna 1932 Father Divine tuomittiin rauhanhäirinnästä vuoden vankeuteen ja 500 dollarin sakkoihin. Tuomarin mukaan Father Divine oli uskonnollinen huijari ja uhka yhteiskunnalle. Father Divinen tuominnut tuomari kuoli sydänkohtaukseen viisi päivää tuomionluvun jälkeen, mikä Father Divinen kannattajat tulkitsivat Jumalan rangaistukseksi. Pian tämän jälkeen Father Divine vapautettiin valituksen seurauksena. Vapauttamisensa jälkeen Father Divine siirtyi kannattajineen Harlemiin, New Yorkiin[1]. Oikeudenkäynti ja tuomio toivat Father Divinelle runsaasti näkyvyyttä, ja hänen puhetilaisuuksiinsa osallistui kymmeniä tuhansia sanankuulijoita.
Father Divinen liike oli kasvanut tuntuvasti jo Sayvillen kaudella, ja mukaan oli tullut myös valkoihoisia keskiluokan edustajia. Father Divine oli organisoinut kannattajansa löyhäksi yhteenliittymäksi, joka sai nimen Kansainvälinen rauhanlähetysliike (International Peace Mission Movement). Liikkeellä oli seurakuntia New Yorkin ja New Jerseyn osavaltioihin. Harlemin vuosien aikana liike kasvoi voimakkaasti. Liike levisi useisiin Yhdysvaltain osavaltioihin sekä Ranskaan, Sveitsiin, Kanadaan ja Australiaan. Liikkeen kannattajamäärää ei tiedetä, mutta sillä oli arviolta muutama kymmenen tuhatta kannattajaa.
Vuonna 1942 Father Divine muutti Philadelphiaan, Pennsylvaniaan. Vuonna 1946 Father Divine solmi uuden avioliiton itseään huomattavasti nuoremman valkoihoisen kanadalaisen Edna Rose Ritchingsin kanssa. Father Divine rauhoitteli järkyttyneitä seuraajiaan todeten tämänkin avioliiton olevan puhtaasti hengellinen. Samoin hän selitti sen kuvaavan ihmisrotujen yhdistymistä. Hän saattoi myös selittää uuden vaimonsa olevan uudelleen maan päälle tullut Peninniah. Myöhemmin Ritchings tunnettiin liikkeessä nimellä "Mother S. A. Divine". Father Divine puolusteli avioliittoaan myös siten, että se oli Ilmestyskirjassa kerrottujen taivaallisten häiden täyttymys. Tämän takia Father Divinen ja hänen vaimonsa hääpäivästä 24. kesäkuuta tuli rauhanlähetysliikkeen suuri juhlapäivä, taivaallisten häiden vuosipäivä.
1950-luvulla Father Divinen rauhanlähetysliike alkoi hajaantua ja pienentyä. Hän esiintyi enää harvoin julkisuudessa korkean ikänsä ja huonon terveytensä takia. Syyskuun 10. päivänä 1965 hän kuoli luonnollisista syistä omistamallaan maatilalla.
Liikkeen taloudelliset sidokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikkeen ydinjoukko omisti sille aikansa ja rahansa. Father Divine organisoi saamiensa lahjoitusten avulla laajan hyväntekeväisyystoiminnan, jossa 1930-luvun laman kurjistamat ihmiset saivat ilmaista ruokaa ja vaatelahjoituksia. Hän osti Harlemista asuintaloja, joissa ihmiset voivat asua hyvin huokealla. Samoin hän hankki liikkeen omistukseen orpo- ja vanhainkoteja.
Father Divine perusti rauhanlähetysliikkeen yhteyteen myös laajan yritysryppään. Liike omisti kauppaliikkeitä, ravintoloita, pesuloita, vaatetehtaita, elintarviketehtaita jne. Koska Father Divinen kannattajat työskentelivät niissä vapaaehtoispohjalla tai vain nimellistä korvausta vastaan, olivat niiden valmistavat tuotteet usein huomattavan edullisia. Father Divine hankki omistukseensa myös useita laman konkursiin ajamia hotelleja, joita hän nimitti "taivaiksi". Koska myös hotelleissa työskenneltiin usein vapaaehtoisperiaatteella, oli niissä yöpyminen hyvin edullista.
Father Divinen rauhanlähetysliikkeellä oli myös omat "luvatut maansa" eli liikkeen hankkimat tai sille lahjoitetut farmit. Farmeilla työskenteli liikkeen jäseniä, ja ne tuottivat korkeatasoisia elintarvikkeita myytäviksi liikkeen omistamissa kaupoissa tai ravintoloissa.
Liikkeen organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälinen rauhanlähetysliike oli löyhästi organisoitu, se keskittyi lähinnä Father Divinen persoonan ympärille. Liikkeellä oli Yhdysvaltojen lisäksi kannattijia ainakin Kanadassa, Australiassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Saksassa. Suurin osa liikkeen kannattajista oli suhteellisen varattomia ja alemmista yhteiskuntaluokista peräisin oleviaafroamerikkalaisia, mutta mukana oli myös valkoihoisia ja koulutetumpaa väestöä.
Liikkeellä oli suuri määrä kannattajia ja sympatisoijia, mutta sen ydinjoukko oli melko pieni. He luovuttivat liikkeen käyttöön itsensä ja omaisuutensa. He työskentelivät yleensä liikkeen omistamista liikeyrityksissä ja saivat asua ilmaiseksi liikkeen omistamissa hotelleissa eli "taivaissa". Heille tarjottiin myös ateriat liikkeen ravintoloissa. Liikkeen ydinjoukkoa koskivat Father Divinen sanelemat korkeat moraalimittapuut. He eivät saaneet juoda alkoholijuomia, polttaa tupakkaa tai pelata uhkapelejä. He eivät liioin saaneet ottaa vastaan lahjoja, lahjuksia tai esimerkiksi juomarahoja. Liikkeen ydinjoukolta odotettiin myös sopivaa kielenkäyttöä ja kiroilun välttämistä. Heidän edellytettiin elävän seksuaalisessa pidättyväisyydessä, myös avioituneiden jäsenten. Tämän takia liikkeen hotelleissa oli eri kerrokset miehille ja naisille. Kiellettyä oli myös "sukupuolten sopimaton sekoittaminen", mikä tarkoitti esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista tai miesten käyttämiä koruja ja ehostusta.
Liikkeellä oli myös kannattajia, jotka jatkoivat päivätöissään ja elivät normaalia perhe-elämää. Heidänkin odotettiin antavan liikkeelle lahjoituksia ja tekevän työtä liikkeen hyväksi.
Liikkeen oppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Father Divine ei koskaan esittänyt oppiaan systemaattisessa muodossa, vaan se on rekonstruoitava hänen pitämistään puheista ja saarnoista. Kuten todettua, Father Divine kertoi olevansa itse ruumiillistunut Isä Jumala. Hän ei siis vain edustanut Jumalaa tai julistanut hänen tahtoaan, vaan hän oli itse Jumala ihmishahmossa. Toisinaan hän saattoi tosin erottaa iankaikkisen, näkymättömän Jumalan itsestään selittäen olevansa vain Jumalan maanpäällinen ruumiillistuma, ajan ja paikan rajojen sitoma. Samanlaisen erotuksen hän saattoi tehdä myös Jeesuksen ja Kristuksen välillä. Hänestä Kristus oli Jumalan poikaa taivaassa, Jeesus nasaretilainen taas hänen maanpäällinen ruumiillistumansa.
Oman toimintansa Father Divine tulkitsi Jumalan valtakunnan luomiseksi maan päälle. Hänen rauhanlähetysliikkeensä tarjoamat ilmaiset ateriat sekä hyvin huokeat palvelut ja majoitukset olivat merkki Jumalan rakastavasta tahdosta. Ne osoittivat, ettei taivaallinen Isä ole kitsas. Father Divine katsoi luovansa uuden ihmisperheen, jossa rodulliset, sosiaaliset ja yhteiskunnalliset raja-aidat kaadettiin ja toteutettiin uutta ihmisyyttä. 1930-luvulta alkaen aluksi poliittisesti sitoutumaton liike alkoi tehdä työtä rotuerottelua vastaan ja tasa-arvolainsäädännön puolesta. Täten se on nähtävissä 1960-luvun ihmisoikeustaistelun esikuvana.
Father Divine siteerasi puheissaan paljon Raamattua, olihan se hänen puhettaan menneille sukupolville. Hänen kannattajansa uskoivat kuulevansa hänen puheissaan Jumalan äänen, ne olivat Isän Jumalan puhetta tälle ajalle. Kaikki hänen pitämänsä puheet merkittiin muistiin ja julkaistiin liikkeen omistamassa The New Day -lehdessä.
Opillisesti Father Divinen julistus perustui perinteiseen protestanttiseen uskontulkintaan. Katumus, parannus, uskoontuleminen ja pyhityskilvoittelu olivat tärkeällä sijalla hänen julistuksessaan. Erityisen tärkeänä hän piti syntien ja väärintekojen mahdollisimman täydellistä sovittamista ennen liikkeeseen sitoutumista. Parannuksentekoon kuuluivat esimerkiksi pientenkin anastettujen esineiden palauttaminen.
Father Divinen ajattelu muistutti monessa suhteessa "uutta ajattelua" (New Thought). Sen mukaan ihmisen tuli ajatella positiivisti itsestään ja muista. Positiivinen ajattelu poisti vaikeuksia elämästä ja auttoi ihmistä parantamaan asemiaan myös yhteiskunnallisesti. Sitä vastoin negatiivinen ajattelu johti ihmisen entistä suurempaan epätoivoon ja myös yhteiskunnallisesti kurjuuteen ja köyhyyteen.
Yhteiskunnallisesti Father Divinen rauhanlähetysliike kannatti kapitalismia. Se vastusti muiden muassa valtion sosiaaliohjelmia ja yhteiskunnallisia sairausvakuutuksia. Koska father Divine sanoi itse kantavansa huolta seuraajistaan, hän vastusti näiden hankkimia henkivakuutuksia tai muita sairausvakuutuksia. Nämä osoittivat hänestä uskonpuutetta. Rauhanlähetysliikkeelle oli ominaista myös amerikkalaisuuden korostus. Amerikan Yhdysvalloissa vallitsi sen mielestä sellainen vapaus, jossa Jumala haluaa kansansa elävän. Nimensä mukaisesti rauhanlähetysliike halusi tehdä myös työtä rauhan hyväksi, vaikka se ei ollutkaan pasifistinen.
Liikkeen kultti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansainvälisellä rauhanlähetysliikkeellä ei ollut perinteisen tapaisia jumalanpalvelusmenoja. Liike ei järjestänyt kasteita tai ehtoollisenviettoa, vaikka osa sen jäsenistä saikin nämä muista uskonnollisista yhteisöistä.
Liikkeen jumalanpalveluselämä rakentui pitkälti Father Divinen esiintymisten ympärille. Erityisen vaikuttavia ja koskettavia olivat liikkeen suuret "kommuunioateriat", jotka ilmeisesti miellettiin osaksi perinteisen ehtoollisen vastineeksi. Ne olivat Father Divine järjestämiä suuria juhla-aterioita, joihin saattoi ottaa osaa satoja ihmisiä. Alussa nämä olivat maksuttomia, myöhemmin osanottajilta alettiin periä muutaman kymmenen sentin muodollinen korvaus. Juhlan aluksi Father Divine asettui kunniapaikalle kannattajiensa keskelle, ja hänelle soitettiin musiikkia (yleensä jazzia). Tämän jälkeen esille tuotiin ruokalaji toisensa perään, jotka Father Divine ensin siunasi ja lähetti sitten eteenpäin. Aterian yhteydessä Father Divine puhui kannattajilleen, laulettiin hengellisiä lauluja ja kannattajat pitivät todistuspuheenvuoroja.
Aterioilla oli, paitsi yhteenkuuluvuutta lujittava funktio, myös vertauskuvallinen merkitys. Ne kuvasivat sitä yltäkylläisyyttä, jonka Isän Jumalan hallinto oli tuova maailmaan.
Liike nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Father Divinen kuoleman jälkeen 1965 hänen leskensä Mother S. A. Divine otti liikkeen johtoonsa. Se kuitenkin pieneni tasaisesti. Liike joutui luopumaan suuresta osasta omaisuuttaan kannattajien vähetessä ja ikääntyessä. Viimeinen liikkeen omistama hotelli myytiin 2006. Se omistaa kuitenkin edelleen esimerkiksi Father Divinen talon Sayvillessä ja joitakin farmeja.
Vuonna 2010 liike on yhä olemassa, ja Mother Divine johtaa sitä. Sillä on seurakuntia New Yorkin, New Jerseyn ja Kalifornian osavaltioissa. Seurakunnat eivät muodosta yhtenäistä organisaatiota, vaan ne ovat itsenäisiä. Niiden jäsenet kuuntelevat Father Divinen vanhoja nauhoitettuja puheita tai tutkivat niitä kirjoituksina, etsien elämälleen suuntaa ja vastauksia. Liikkeen kannattajien nykyistä määrää ei tiedetä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Father Divine – ”Amerikan Messias”. Helsingin Sanomat, 8.10.1935, s. 7. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Harlemin ”Musta Messias” vaikeuksissa. Helsingin Sanomat, 28.5.1937, s. 4, 11. Näköislehti (maksullinen).