Kansainliiton neuvoston 107. kokous

Kansainliiton neuvoston 107. kokous oli 14. joulukuuta 1939 Genevessä pidetty Kansainliiton neuvoston viimeinen kokous. Kokous kutsuttiin koolle siksi, että Risto Rydin ensimmäinen hallitus oli valtuuttanut Rudolf Holstin ottamaan Neuvostoliiton 30. marraskuuta alkaneen hyökkäyksen käsittelemisen Kansainliiton yleiskokouksessa ja Kansainliiton neuvostossa 2. joulukuuta 1939. Saamansa valtuutuksen mukaisesti Holsti oli lähettänyt seuraavana päivänä Kansainliiton pääsihteeri Joseph Avenolille kirjeen, jossa hän toivoi kummankin kokouksen viipymätöntä koolle kutsumista. 4. joulukuuta Neuvostoliitto totesi, että se ei ole Suomen kanssa sotatilassa, vaan että se on ratkaissut ongelmat Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan kanssa avunanto- ja ystävyyssopimuksella.

5. joulukuuta 1939 olivat Bolivia, Chile, Paraguay ja Peru esittäneet vastalauseen Neuvostoliiton Suomeen hyökkäämisen johdosta. 11. joulukuuta 1939 Rudolf Holsti oli esittänyt Suomen ja Neuvostoliiton käymiä keskusteluja sisältävän aineiston Kansainliiton yleiskokoukselle, joka asetti toimikunnan asiaa seuraamaan. Toimikunta lähetti 11. joulukuuta sähkeet Neuvostoliiton ja Suomen hallituksille vihollisuuksien keskeyttämisestä ja aloittamaan Kansainliiton yleiskokouksen välityksellä rauhanneuvottelut.

Neuvostoliitto vastasi Kansainliitolle sähkeellä viitaten 4. joulukuuta 1939 tekemäänsä ilmoitukseen, jonka mukaan Neuvostoliitto ei ole sodassa Suomen kanssa eikä uhkaa Suomen kansaa sodalla., minkä vuoksi Suomen vetoaminen Kansainliiton peruskirjan 11. artiklan 1. pykälään on tehoton. Neuvostoliitto ilmoitti olevansa rauhallisissa suhteissa Suomen Kansanvaltaisen Tasavallan kanssa, jonka kanssa se oli solminut avunanto- ja ystävyyssopimuksen 2. joulukuuta 1939. Sopimuksella Neuvostoliiton hallitus ilmoitti ratkaisseensa kaikki ne kysymykset, joista oli neuvoteltu vallasta poistetun hallituksen valtuutettujen kesken (A. K. Cajanderin hallitus). Kansainliiton jäsenvaltiot kuitenkin pitivät Risto Rydin johtamaa hallitusta Suomen tasavallan laillisena hallituksena, minkä vuoksi asian käsittely Neuvostoliiton vastaväitteistä huolimatta Kansainliitossa jatkui.

Kansainliiton neuvostoon kuuluneista viidestätoista jäsenvaltioista, joista yksitoista läsnä kokouksessa, seitsemän äänesti Neuvostoliiton erottamisen puolesta, mikä jäi Kansainliiton yleiskokouksenkin päätökseksi, minkä Kansainliiton neuvosto totesi voimassa olevaksi.

Päätöksen suomennos

Neuvosto,

tutustuttuaan yleiskokouksen 14 päivänä joulukuuta 1939 Suomen hallituksen vetoomuksen johdosta hyväksymään päätöslauselmaan,

1. yhtyy yleiskokouksen päättämään Sosialististen Neuvostotasavaltaa Liiton harjoittamaan Suomen valtiota vastaan kohdistuneen toiminnan tuomitsemiseen,

2. yleiskokouksen päätöslauselmassa esitetyistä syistä,

ottaen huomioon peruskirjan 16 artiklan 4 kohdan,

toteaa, että Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitto on toimintansa johdosta saattanut itsensä Kansainliiton ulkopuolelle. Tästä seuraa, että se ei enää ole Liiton jäsen.

- Suomen sinivalkoinen kirja. Ulkoasiainministeriö, Helsinki 1940. -

Kokoonpano

Jäsenet ja toimihenkilöt	Valtio	Aika
Vaihtuva jäsen ja puheenjohtaja Adolfo Costa du Rels	Bolivia	13. joulukuuta 1939-18. huhtikuuta 1946
Vaihtuva jäsen Henri Victor Marie Carton de Wiart	Belgia
Pysyvä jäsen Richard Austen Butler	Britannia	16. tammikuuta 1920--18. huhtikuuta 1946
Vaihtuva jäsen Vi Kyuin Wellington Koo	Kiinan tasavalta
Vaihtuva jäsen Viriato Figueredo Lora	Dominikaaninen tasavalta
Vaihtuva jäsen Mahmoud Pacha Fakhry	Egypti
Vaihtuva jäsen Rudolf Holsti	Suomi	13. joulukuuta 1939--18. huhtikuuta 1946
Pysyvä jäsen Joseph Paul Boncour	Ranska	16. tammikuuta 1920--18. huhtikuuta 1946
Vaihtuva jäsen Spiro Polychroniadis	Kreikka
Vaihtuva jäsen Sidney Frank Waterson	Etelä-Afrikan unioni	13. joulukuuta 1939--18. huhtikuuta 1946
Vaihtuva jäsen Stoyan Gavrilovitch	Jugoslavia
Kansainliiton pääsihteeri Joseph Louis Anne Avenol	Ranska

Kokouksessa olivat läsnä yksitoista Kansainliiton neuvoston viidestätoista jäsenvaltiosta. Kokouksesta puuttuivat mm. Neuvostoliiton Ivan Maiski ja Latvian Jules Feldmans. Ennen kokousta Viron, Latvian ja Liettuan ulkoasiainministerit Karl Selter, Vilhelms Munters ja Juozas Urbšys muuta olivat kokoontuneet 6. joulukuuta - 8. joulukuuta 1939 Tallinnassa, jossa he olivat päättäneet, että valtio pidättäytyvät äänestämästä Neuvostoliiton erottamisesta Kansainliitosta, mikäli tällainen asia tulee käsiteltäväksi.