Kannettavan tietokoneen käytettävyys ja ergonomia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kannettavan tietokoneen käytettävyys ja ergonomia eroavat perinteisestä pöytäkoneesta niiden pienemmän koon ja kannettavuuden vuoksi. Kannettavien tietokoneiden myynti on jo ohittanut pöytäkoneet (Furman 2005), joten niiden käytettävyys ja ergonomia ovat tärkeitä. Kannettavien tietokoneiden käyttötarkoitus määrittelee niiden käytettävyyttä. Esimerkiksi toimistotyössä kannettavaa tietokonetta voi pääasiassa tarvita tekstinkäsittelyssä ja taulukkolaskennassa, joka ei vaadi erityisiä graafisia ominaisuuksia. Pelaamisessa tai multimedian käsittelyssä koneelta vaaditaan erityisiä graafisia ominaisuuksia, kuten tehokasta näytönohjainta ja prosessoria. Kannettavien tietokoneiden ominaisuudet ovat lähes pöytäkoneen ominaisuuksia vastaavia, mutta erilaisesta teknologiasta johtuen ne ovat kalliimpia. Kannettavien ominaisuuksien parantaminen on rajoitettu sisäisten laajennusmahdollisuuksien vähyyden vuoksi.

Näyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillisesti kannettavissa tietokoneissa käytetään 7–17-tuumaisia näyttöjä, joista osa on laajakulmanäytöllä varustettuja. Etenkin pienemmissä näytöissä ohjelmien ikkunat ovat pieniä, mikä vaikuttaa kirjainkorkeuteen. Pienempi kirjainkorkeus vaatii pienempää lukuetäisyyttä, joka ei ole toivottavaa silmien väsymisen estämiseksi (Lenovo 2006). Isommilla näytöillä (yleensä yli 15-tuumaiset) varustetut kannettavat, ns. pöytäkoneen korvaavat mallit, näyttävät kirjainkorkeuden isompana, mutta niiden isompi näyttö kasvattaa virrankulutusta. Kirkkaassa valossa tai ulkoilmassa käytettävän kannettavan tietokoneen näyttö voi heijastaa käyttäjää häiritsevästi. Näytöissä käytetään kahta erilaista teknologiaa vähentämään heijastuksia. Ensimmäinen on mattapintainen näyttö (englanniksi anti-glare), joka sirottaa näytölle osuvan valon mutta samalla sumentaa näytöstä tulevaa valoa ja pienentää katselukulmaa. Mattapintainen näyttö soveltuu parhaiten useita valonlähteitä sisältävässä tilassa, kuten toimistossa tai ulkoilmassa. Toinen on kiiltopintainen näyttö (englanniksi anti-reflective), joka suodattaa ulkopuolista valoa vähentäen heijastuksia kuitenkaan vaikuttamatta näytön kuvan laatuun. Kiiltopintainen näyttö sopii kirkasta ja terävää kuvaa haluaville, mutta se ei toimi parhaimmalla mahdollisella tavalla liian kirkkaassa ympäristössä (Screentek 2005). Käyttäjän oma käyttöympäristö siis vaikuttaa näytön valintaan. Kannettavien näyttöjen resoluutio vaihtelee 800x600 – 1920x1080 välillä.

Näppäimistö, hiiri ja ergonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannettavan tietokoneen näppäimistö on pienempi kuin pöytäkoneen. Näppäimet ovat lähempänä toisiaan, ja näppäinten painelusyvyys on pienempi. Tilan puutteen vuoksi numeronäppäimet puuttuvat pienemmistä malleista ja osalla näppäimistä on kaksoistoiminto, jonka aktivoimiseen tarvitaan kyseistä tarkoitusta varten osoitettua näppäintä (esimerkiksi fn-merkinnällä varustettuna). Koska kannettavissa tietokoneissa hiiri on oheislaite, käytetään niissä yleensä tasohiirtä (tunnetaan myös nimellä kosketuslevy) tai tappihiirtä. Joissakin kannettavissa, kuten Tablet PC -koneissa, on myös sormella tai osoitinkynällä käytettävä kosketusnäyttö. Tasohiiren yhteydessä on valintapainikkeet, jotka vastaavat perinteisen hiiren näppäimiä. Niitä käytettäessä syntyvä ääni- ja tuntopalaute eroaa malleittain. Tasohiiren käyttö voi kuitenkin olla vaikeata yhdellä kädellä esimerkiksi tekstiä valitessa, jolloin pitäisi painaa valintapainiketta ja samanaikaisesti liikuttaa sormea tasohiiren pinnalla. Perinteisen hiiren käyttö kuormittaa kättä sen sijoittelun vuoksi, etenkin mitä kauempana vartalosta sitä käytetään. Hiiren käyttö edellyttää myös etu- ja keskisormen staattista kannattelua, josta voi seurata lihas-jännejärjestelmän oireita (Takala 1995). Näppäintyössä käsiin ei kohdistu niin pahaa rasitusta, koska ne ovat lähempänä neutraaliasentoa. Kosketuslevyn ja tappihiiren sijainti näppäimistön läheisyydessä (näppäimistön alla tai niin sanotun perusrivin keskellä) ei vaadi käyttäjää myöskään siirtämään käsiään pitkiä matkoja. On kuitenkin huomattava, että hiiren käyttö tekstinkäsittelyssä on tuottavampaa ja virheiden määrä vähäisempi kuin näppäintyössä (Karlqvist et al. 1994 Takalan 1995 mukaan, s. 3). Näyttöpäätetyöhön on laadittu ergonomiaohjeita, jotka auttavat parantamaan työn laatua. Kannettavan tietokoneen koko vaikuttaa poikkeavasti joihinkin näistä. Joissakin kannettavissa tietokoneissa näppäimistön ja koneen etureunan välissä on tyhjä alue, joka toimii rannetukena. Tämä ei ole kuitenkaan suositeltua 5–7 senttimetriä kyynärtasoa ylempänä (Haapiainen 1982). Työterveyslaitoksen suositusten (Toivonen 2005a) mukaan näppäimistön paras sijoittelualue on enimmillään noin 40 cm pöydän reunasta käyttäjän edessä, käsien pitää olla lähellä vartaloa, hartioiden rentona ja näytön katseluetäisyys 45–75 cm (Lampi 1993). Oikean työasennon löytäminen näiden suositusten mukaisesti voi olla vaikeaa, koska kannettavien tietokoneiden näyttö ja näppäimistö ovat integroitu toisiinsa. Kannettavaan tietokoneeseen on kuitenkin tarjolla erilaisia rannetukia parantamaan käsien asentoa. Ulkoisen näytön sekä näppäimistön liittäminen on myös mahdollista. Kannettavaa tietokonetta on kuitenkin englanninkielisen nimensä mukaisesti (laptop eli sylimikro) mahdollista pitää sylissä. Tällöin ergonomialla ei välttämättä ole suurta osaa kannettavan käytettävyydessä, mutta laitteen pitäminen sylissä ei ole välttämättä toivottavaa sen lämpenemisen takia.

Hinta-tehosuhde ja laajennettavuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska kannettava tietokone on alun perin suunniteltu liikuteltavaksi akkukäyttöiseksi laitteeksi, sen energiatehokkuus on parempi kuin pöytäkoneen (Euroopan yhteisö 2006). Hinta-tehosuhde on kuitenkin kannettavissa huonompi pienemmän ja kalliimman teknologian takia (Microsoft 2006). Usein kannettavissa näytönohjain on integroitu emolevyyn. Tämän etuna on alhaisempi lämmöntuotto ja pienempi virrankulutus kuin erillisessä näytönohjaimessa. Haittapuolena on alentunut suorituskyky. Tämän takia kannettava tietokone ei ole paras vaihtoehto suurta tehoa vaativia tietokonepelejä varten. Kannettavan tietokoneen sisäinen laitteistolaajennettavuus on tilanpuutteen vuoksi rajallinen, joten ohjelmistojen kehittyessä ja vaatiessa enemmän suorituskykyä niiden käytettävyys sekä sitä myöten kannettavan käytettävyys voi kärsiä. Useimmat kannettavat sisältävät yleensä 2–4 USB-porttia, langattoman verkkoyhteyden, laajennuskorttipaikan, muistikorttilukijan ja liitännät televisiota sekä kuulokkeita varten. Ulkoisia laajennuksia käyttämällä voidaan saada myös lisää kiintolevymuistia, mutta lukuisat oheislaitteet voivat vaikuttaa kannettavan tietokoneen liikuteltavuuteen.

Akku ja virrankulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen akkuteknologia antaa kannettavalle tietokoneelle käyttöaikaa noin 2–5 tuntia riippuen käytöstä. Isommilla näytöillä varustetut, ns. pöytäkoneen korvaavat mallit, kuluttavat enemmän virtaa, koska niiden tehokas laitteisto ei ole optimoitu pieneen virrankulutukseen. Virtalähteen puuttuessa käyttäjän on otettava rajoitettu käyttöaika huomioon. Käyttöjärjestelmän virranhallinta-asetuksilla akun käyttöaikaa voidaan pidentää vaikuttamalla kannettavan näytön ja kiintolevyn toimintaan. Käytettävyyteen akun varassa oleva kannettava vaikuttaa vähentämällä näytön kirkkausastetta, joka riittämättömänä voi lisätä henkistä rasitusta, silmien ponnistelua ja väsymistä (Kuorinka 1984). Halutessaan käyttäjä voi hankkia isomman akun, mutta tämä kasvattaa kannettavan kokoa.

Lämpeneminen ja melu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietokonetta käytettäessä syntyy lämpöä, etenkin prosessoritehoa vaativissa tehtävissä. Kannettavassa tietokoneessa etenkin pohja, näppäimistö ja rannetuki lämpenevät. Pöydällä pidettäessä kannettavan lämpenemisellä ei ole käyttäjän kannalta suurta merkitystä. Käyttömukavuuteen voi myös vaikuttaa tietokoneen jäähdyttämiseen tarkoitetun tuulettimen melu, joka kasvaa jäähdyttämistarpeen kasvaessa. Häiritsevää melua voi aiheuttaa myös kiintolevyn tai optisen levyaseman toiminta.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannettavien tietokoneiden kaiuttimet eivät ole erityisen laadukkaita. Yleensä kaiuttimet sijaitsevat näytön juuressa, mikä voi aiheuttaa ongelmia käyttäjän puhuessa internet-puhelua ja kannettavan integroitu mikrofoni on näytön ylälaidassa. Kaiuttimista tuleva ääni ohjautuu helposti suoraan mikrofoniin, aiheuttaen puhelun vastaanottajan luona oman äänen kuuluminen kaikuna. Kannettavan tietokoneen käytettävyyteen vaikuttaa myös koneen ulkomuoto ja -näkö. Eri valmistajilla on eri ratkaisut joidenkin toimintojen toteuttamiseen, ja jokainen käyttäjä voi löytää mieleisensä ratkaisun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]