Kannabinoidihyperemeesioireyhtymä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kannabinoidihyperemeesioireyhtymä (CHS, englanniksi Cannabinoid Hyperemesis Syndrome) on kannabiksen, tetrahydrokannabinolin tai joidenkin synteettisten kannabinoidien päihdekäytöstä johtuva oireyhtymä, jossa ilmenee pahoinvointia, mahakipua ja voimakasta toistuvaa oksentelua. CHS:n aiheutumismekanismia ei tunneta, mutta sitä aiheuttavat aineet ovat olleet CB1- eli kannabinoidireseptorin 1 aktivoivia agonisteja. CHS:n laukaiseva mekanismi välittyy siis ehkä CB1-reseptoriagonismin kautta. Monilla CHS:ää potevilla näiden päihteiden käyttö on ollut runsasta, se on jatkunut vuosia ja monien oireita helpottaa hetkellisesti kuumaan suihkuun tai kylpyyn meneminen.[1]

CHS:n oireet loppuvat noin 2–10 päivän jälkeen lopetettaessa kannabiksen tai vastaavien päihteiden käyttö. Käytön lopettaminen on ainoa varmuudella toimiva hoito. Oireet palaavat monilla parissa viikossa aloitettaessa käyttö uudelleen. Oireita voidaan kuuman veden sijaan lievittää kapsaisiinia sisältävillä ihovoiteilla ja mahdollisesti muilla lääkkeillä.[2]

Tapaa, jolla CHS:ää aiheutuu, ei tunneta.[1]

Oireyhtymä kuvailtiin lääketieteessä ensimmäisen kerran vuonna 2004 Australian Adelaiden lähellä joukolla kannabiksen käyttäjillä.[3][1]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CHS:n oireet ilmenevät tetrahydrokannabinolin tai synteettisten kannabinoidien käytön aikana.[1] CHS:ssä ilmenee usein aluksi varhain aamulla alkavaa pahoinvointia, joka toistuu vähintään kerran viikossa. Jos päihteen käyttö jatkuu, myöhemmin voi ilmetä yhtäkkisiä ja voimakkaita mahakipua aiheuttavia oksentelukohtauksia.[2] Oksennusreaktio voi toistua jopa 5–20 kertaa tunnissa.[2][4] Oksentelua on kuvailtu pahimmillaan halvaannuttavaksi. Monet laihtuvat oksentelun takia.[5] Kohtaukset jatkuvat usein 2–3 päivää tai jopa 7–10 päivää.[2]

Toistuva oksentelu voi sen aiheuttaman nestehukan ja elektrolyyttihäiriöiden takia johtaa munuaisten vajaatoimintaa aiheuttaviin vaurioihin. Harvinaisissa tapauksissa CHS on vakavan nestehukan takia johtanut kuolemaan.[4]

Toteaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CHS:n määritelmä on kiistanalainen, sillä sen toteamiseen ei ole yleisesti hyväksyttyjä oireita.[6]

Alla on lueteltu 6 kriteeriä. CHS:ää potevista noin 75% täyttää näistä kriteereistä vähintään 4 ja noin 90% täyttää kriteereistä vähintään 3. Kriteerit ovat:[1]

  1. potilaalla ilmenee voimakasta ja toistuvaa oksentelua sekä mahakipua.
  2. potilas on aloittanut kannabiksen käytön teini-iässä.
  3. potilaan oireet ilmenevät ensi kerran noin 30-vuotiaana.
  4. potilas on käyttänyt kannabista pitkään ja vähintään kerran viikossa.
  5. potilaan oireet helpottuvat kuuman kylvyn tai suihkun aikana hetkellisesti.
  6. oireet loppuvat lopetettaessa kannabiksen käyttö.

CHS on kuitenkin helppo sekoittaa syklinen oksentelu -oireyhtymään (CVS), sillä molemmat usein alkavat verrattain nuorilla, ovat oireiltaan lähes samanlaiset ja kuumat suihkut tai kylvyt voivat helpottaa molempien oireyhtymien oireita. Ei ole varmaa, että onko CHS vain CVS:n alatyyppi vai erillinen sairaus, jolla on oma aiheutumismekanisminsa. CHS kuitenkin liittyy aina tetrahydrokannabinolin (THC) tai synteettisten kannabinoidien käyttöön toisin kuin CVS.[6] Muutamia esimerkkejä synteettisistä kannabinoideista, joiden päihdekäytön on havaittu liittyvän CHS:n ilmenemiseen, ovat ainakin JWH-018, JWH-073, JWH-122, AM-2201 ja AM-694.[7]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CHS:n oireet loppuvat lopetettaessa kannabiksen, tetrahydrokannabinolin tai synteettisten kannabinoidien käyttö. Tämä ainoa tunnettu CHS:n hoitokeino ja muut hoidot voivat vain lieventää oireita. Ainakin kannabiksen kohdalla oireet loppuvat noin viikossa sen käytön lopettamisesta. Aloitettaessa taas säännöllinen käyttö, oireet usein palaavat muutamissa viikoissa.[5]

Monien CHS:ää potevien oireet lieventyvät heidän käydessään kuumassa suihkussa tai kylvyssä. Helpotus on sitä suurempi, mitä kuumempaa vettä käytetään. Oireet palaavat poistuttaessa kylvystä tai suihkusta.[5]

Kapsaisiinia sisältävän voiteen levittäminen iholle mahaan, selkään tai käsiin voi helpottaa CHS:n oireita. Kasvoihin sitä ei sen aiheuttaman poltteen takia tule levittää. Todisteet kapsaisiinin tehosta pohjautuvat kuitenkin vain muutamiin CHS-tapaustutkimuksiin, mutta kapsaisiini on halpa, verrattain vaaraton ja helposti saatavilla oleva aine. Kapsaisiini aktivoi saman TRPV1-reseptorin kuin esimerkiksi kuuma vesi aiheuttaen siten polttavaa kipua.[2]

Tapaustutkimuksissa antipsykoottien, kuten haloperidolin tai olantsapiinin, antamisen on havaittu voivan helpottaa CHS:n oireita. Perinteiset pahoinvointilääkkeet, kuten antihistamiinit (esimerkiksi difenhydramiini), serotoniinireseptorien antagonistit (esimerkiksi ondansetroni), dopamiinireseptorien antagonistit (esimerkiksi metoklopramidi) ja bentsodiatsepiinit saattavat lieventää CHS:n oireita, mutta näiden kohdalla tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.[2]

Opioidit eivät tehoa CHS:n oireisiin ja voivat olla sivuvaikutuksiltaan haitallisia.[2]

Oksentelu voi aiheuttaa nestehukkaa tai joidenkin elektrolyyttien vajetta. Nämä tulee vastaavasti hoitaa nesteytyksellä tai antamalla sopivia elektrolyyttejä. Neste- ja elektrolyyttilisät annetaan suonensisäisesti infuusiona.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e CJ Sorensen et al: Cannabinoid hyperemesis syndrome: diagnosis, pathophysiology, and treatment—a systematic review. Journal of Medical Toxicology, 2017, 13. vsk, nro 1, s. 71–87. PubMed:28000146. doi:10.1007/s13181-016-0595-z. ISSN 1556-9039. Artikkelin verkkoversio.
  2. ↑ a b c d e f g h J Lapoint et al: Cannabinoid hyperemesis syndrome: public health implications and a novel model treatment guideline. Western Journal of Emergency Medicine, 2018, 19. vsk, nro 2, s. 380–386. PubMed:29560069. doi:10.5811/westjem.2017.11.36368. ISSN 1936-900X. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ JH Allen et al: Cannabinoid hyperemesis: cyclical hyperemesis in association with chronic cannabis abuse. Gut, 2004, 53. vsk, nro 11, s. 1566–1570. PubMed:15479672. doi:10.1136/gut.2003.036350. ISSN 0017-5749. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ a b M Nourbakhsh et al: Cannabinoid hyperemesis syndrome: reports of fatal cases. Journal of Forensic Sciences, 2019, 64. vsk, nro 1, s. 270–274. PubMed:29768651. doi:10.1111/1556-4029.13819. ISSN 1556-4029. Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ a b c C Pizarro-Osilla: What Is cannabinoid hyperemesis syndrome? Journal of emergency nursing, 2018, 44. vsk, nro 6, s. 665–667. PubMed:30415738. doi:10.1016/j.jen.2018.07.014. ISSN 1527-2966. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ a b T Venkatesan et al: Role of chronic cannabis use: cyclic vomiting syndrome vs cannabinoid hyperemesis syndrome. Neurogastroenterology and Motility, 2019, nro Suppl 2. PubMed:31241817. doi:10.1111/nmo.13606. ISSN 1350-1925. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ CY Hopkins, BL Gilchrist: A case of cannabinoid hyperemesis syndrome caused by synthetic cannabinoids. The Journal of Emergency Medicine, 2013, 45. vsk, nro 4, s. 544–546. PubMed:23890687. doi:10.1016/j.jemermed.2012.11.034. ISSN 0736-4679. Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kannabinoidihyperemeesioireyhtymä&oldid=19798172”