Kangaspellon kirkko
Kangaspellon Kazanin Jumalanäidin ikonin kirkko oli yksi entisen Kyyrölän ortodoksisen seurakunnan kirkoista Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Se sijaitsi Kangaspellon kylässä, joka kuului Kyyrölän kuntaan vuoteen 1934 asti, jolloin kunta liitettiin Muolaan kuntaan. Kirkon yhteydessä oli pieni vuonna 1930 perustettu hautausmaa.[1] Kirkko oli ulkoasultaan yksinkertainen ja kooltaan pieni, vain 166 neliötä. Rakennus oli hirsirunkoinen ja se oli vuorattu laudoituksella. Sen ikkunat olivat värilasia ja peltikatto oli maalattu. Kirkon torni ylsi 15 metrin korkeuteen ja tornissa oli kuusi kelloa.[2][3] Kirkon matalan ja klassistisen ikonostaasin alarivi oli korkeahko ja ylärivi puolestaan hyvin kapea, jossa oli ympyränmuotoisia ikoneja.[4] Kirkko oli pyhitetty Kazanin Jumalanäidin ikonille.
Siirto Kanneljärveltä ja käyttöön vihkiminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kangaspellon kylä sijaitsi noin 10 kilometrin päässä Kyyrölän kirkonkylästä, jossa seurakunnan pääkirkko sijaitsi. Vähävaraisella väestöllä ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia kovin usein siellä käydä ja niinpä Kangaspellon koululla pidettiin jumalanpalveluksia. Kangaspeltoon rakennettavaa kirkkoa varten tilattiin piirustukset insinööri Volkovilta, mutta varojen puutteessa sitä ei pystytty toteuttamaan. Vuonna 1921 kangaspeltolaiset ostivat vuonna 1906 valmistuneen Kanneljärven ortodoksisen kirkon 5 000 markalla ja pystyttivät sen uudelleen kotikyläänsä.[1][4] Varat kirkon ostoa varten lahjoitti liikemies F. I. Sergejeff.[2] Kangaspellossa kirkko vihittiin Kazanin Jumalanäidin ikonin muistolle 30. marraskuuta 1921. Siirron yhteydessä kirkkoon tehtiin joitain muutoksia, muun muassa kellotornin telttakatosta tuli loivempi ja matalampi, kirkkosalin katto muutettiin satulakatoksi ja katolle sijoitettiin vain yksi sipulikupoli.[3][4]
Talvi- ja jatkosodan aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kangaspellon kirkko paloi talvisodan alussa perustuksiaan myöten.[1] Jatkosodan aikana vuonna 1943 kirkon paikalle suunniteltiin rakennettavaksi hirsistä rukoushuonetta, mutta vuoden 1944 uusi evakuointi esti suunnitelman toteuttamisen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7
- Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.): Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide. Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, 1997. ISBN 951-785-018-2
- Kasanko (Kasanski) Aleksanteri: Kirkko ja hengellinen elämä. Kyyrölä. (Teoksessa: Luukka Eemil, Sarkanen Jaakko & Repo Kaino (toim.) Muolaa ja Äyräpää vv. 1870-1944) Helsinki: Muolaalaisten Seura ry, 1952. ISBN 952-91-4893-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kasanko 1952, s. 306
- ↑ a b c Kemppi Hanna: Seurakuntakirkkojen ja rukoushuoneiden hakemisto, s. 135. (Teoksessa: Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide) Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, 1997. ISBN 951-785-018-2
- ↑ a b Koponen 1999, s. 111
- ↑ a b c Kemppi Hanna: Karjalan ja Petsamon ortodoksisten seurakuntien arkkitehtuuri, s. 115-116. (Teoksessa: Thomenius Kristina & Laukkanen Minna (toim.) Karjalan ja Petsamon ortodoksiset kirkot ja kirkkotaide) Lappeenranta: Etelä-Karjalan taidemuseon julkaisuja 18:1b, 1997. ISBN 951-785-018-2