Kandaharin verilöyly

Kandaharin verilöylyn tekijä Robert Bales

Kandaharin verilöyly oli Panjwayin piirikunnassa Afganistanin Kandaharin maakunnassa aamuyöllä 11. maaliskuuta 2012 tehty joukkomurha. Yhdysvaltalainen ylikersantti Robert Bales tuomittiin teosta elinkautiseen vankeusrangaistukseen ilman armahduksen mahdollisuutta. Joukkomurhan uhreina kuoli 16 afganistanilaista siviiliä. Kandaharin verilöyly oli tuhoisin yhdysvaltalaisen sotilaan tekemä joukkomurha sitten Mỹ Lain verilöylyn. Uhreista yhdeksän oli lapsia. Lapsiuhreista nuorin oli 2-vuotias.

Tekijän tausta

Robert Bales (s. 30. tammikuuta 1973 Norwood, Ohio) oli vanhempiensa viidestä pojasta nuorin. Hän opiskeli yliopistossa valmistumatta. Bales sai luvan pörssimeklarina toimimiseen ja aloitti uran Ohiossa, josta sitten siirtyi Etelä-Floridaan. Länsivirginialaisen pankin romahdettua Bales ajautui vararikkoon. Hänet ja hänen yrityksensä haastettiin oikeuteen. Asia ratkaistiin välimiesoikeuden kautta, ja sijoittajalle määrättiin korvattavaksi 1,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Bales oli kuitenkin varaton, joten sijoittaja ja tämän juristi lopulta antoivat periksi.

Vuonna 2001 Bales liittyi armeijan palvelukseen reaktiona syyskuun 11. päivän iskuihin. Hän sai asemapaikan läheltä Tacomaa ja oli innokas jalkaväkimies. Heinäkuussa 2002 Bales pidätettiin tacomalaisella kasinolla juhlimisen jälkeen vartijan pahoinpitelystä. Hän sai maksettavakseen sakon ja joutui osallistumaan vihanhallintakurssille. Vähän yli vuosi myöhemmin Bales tapasi tulevan vaimonsa, Kari Primeaun. Bales kuitenkin lähetettiin pian Irakiin. Hän oli kaikkiaan kolmella Irakin-komennuksella. Najafin taistelu (2007) oli hänen sotilasuransa suurin yhteenotto. Syyskuussa 2007 Bales harkitsi jo armeijasta lähtemistä, mutta päätti jatkaa saadessaan ylennyksen ylikersantiksi ja tullessaan valituksi tarkka-ampujakoulutukseen.

Vuonna 2008 Bales oli mukana ulosajossa, jossa väitti nukahtaneensa rattiin, mutta hänen kerrottiin haisseen alkoholilta ja paenneen paikalta. Jo vuonna 2005 Bales oli jäänyt kiinni alkoholijuoman kuljettamisesta moottoriajoneuvon matkustamossa. Sotilasura jatkui tästä huolimatta. Vuonna 2010 palattuaan kolmannelta Irakin-komennukseltaan Bales kärsi alkoholiongelmista, vainoharhaisuudesta, unihäiriöistä, voimakkaista päänsäryistä ja luonteen räjähdysherkkyydestä. Kesällä 2010 armeijan lääkäri totesi Balesilla posttraumaattisen stressihäiriön ja lievän aivovamman. Aivovamma liittyi hyvin todennäköisesti tienvarsipommeihin, mutta saattoi juontaa juurensa jo Balesin high school -aikaiseen uraan amerikkalaisessa jalkapallossa. Bales suostui tapaamaan terapeutin, mutta jätti terapian kesken vain muutaman käynnin jälkeen. 14. joulukuuta 2011 Bales saapui kolmen Irakin-komennuksen jälkeen uudelle komennukselle Afganistaniin. Siellä hän aloitti anabolisten steroidien käytön, ja sotilaat alkoivat tehdä havaintoja hänen epätasapainoisesta käyttäytymisestään.

Joukkomurhan kulku

Viimeisenä iltana ennen kevään 2012 Kandaharin joukkomurhaa Bales katseli Koston liekki -elokuvaa alkoholinkäytön lomassa. Alkoholinkäytön aikana Bales puhui ylennyksestä, jota vaille pelkäsi jäävänsä. Hän kertoi vihasta, jota tunsi laivaston pursimiehen vasemman jalan irti leikkautumisesta äskettäisen räjähteillä tehdyn iskun seurauksena. Tilanne alueella oli kiristynyt Talibanin aktiivisuuden kasvaessa, ja Bales koki Green Beretsin vastareaktiot liian laimeiksi. Lisäksi Bales puhui avioliittoaan koskeneista huolista. Hän oli saanut vaimonsa kanssa kaksi lasta, mutta pariskunta riiteli jatkuvasti ja oli ajautunut vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Ennen vuorokauden vaihtumista maaliskuun 10. päivästä maaliskuun 11. päivään Bales meni huoneeseensa ja otti unilääkkeitä, koska ei ollut saanut unta edellisinä öinä. Lääkkeistä huolimatta Bales ei vieläkään saanut nukuttua vaan keskittyi ajattelemaan sodan tilannetta. Hän meni puhumaan huolistaan Green Beretsin kersantille. Hän olisi ollut valmis siirtymään johtotehtävistä ulkona partioimiseen ja asettumaan näin alttiimmaksi henkilökohtaiselle vaaralle. Kersantti ei kuitenkaan halunnut keskustella vaan nukkua. Bales palasikin huoneeseensa ja yritti taas nukkua, mutta ei onnistunut. Hänen verenkierrossaan oli alkoholia, unilääkkeitä ja stanotsololia, joista viimeksi mainittua hän oli käyttänyt noin kolmen viikon ajan.

Bales nousi sängystä, pukeutui ja otti mukaansa Heckler & Kochin 9mm-pistoolin sekä M4:n. Hän poistui tukikohdasta afganistanilaisten vartijoiden nukkuessa ja lähti pohjoiseen kohti Alikozain kylää. Kapinallisten oli nähty siellä menevän kahden kylänvanhimman, Sayed Janin ja Mohamed Naimin koteihin. Bales käveli noin 20 minuuttia ja saapui Sayed Janin asunnolle, jossa Jan itse ei ollut paikalla. Sisällä kuitenkin oli kaksitoista nukkujaa: Sayed Janin vaimon Na'ikmargan ja kahden lapsenlapsen lisäksi aikuinen serkku Khudai Dad vaimonsa ja seitsemän pienen lapsensa kanssa. Väitteensä mukaan Bales etsi sotilasikäisiä miehiä, mutta hän kohtasi ensimmäisenä Na'ikmargan. Hän ohjasi tämän sekä heränneet lapset viereiseen huoneeseen ja komensi nämä maahan. Na'ikmargan yrittäessä vastarintaa Bales heitti tämän maahan. Hän siirtyi seuraavaan huoneeseen, jolloin Na'ikmarga ja lapset pakenivat viereiseen Mohamed Naimin omistamaan kahden perheen taloon. Bales päätti lähteä seuraamaan, mutta matkallaan ulos talosta hän katsoi toista huonetta, jossa nukkui Khudai Dad. Bales ampui häntä useita kertoja lähietäisyydeltä. Dad kuoli välittömästi. Tämän jälkeen Bales lähti pakenevien lasten huudon perässä kohti Naimin omistamaa kahden perheen taloa. Bales kuitenkin herätti vahtikoiran huomion ja tappoi tämän. Mies nimeltään Nazir Mohamed kuuli poikkeavaa meteliä ja tuli tarkastamaan tilannetta, jolloin Bales alkoi hakata tätä vaatiessaan tietoja kapinallisista ja kotitekoisista räjähteistä. Muut alkoivat herätä. Mohamedin vaimo Mariam aneli Balesia lopettamaan väkivallan, ja yksi pariskunnan tyttäristä, 3-vuotias Gulalai, alkoi itkeä. Bales ampui tytön ja sitten Nazir Mohammedin. Kauhistuneiden naisten ja lasten joukko kulki sysipimeässä kylässä yrittäen paeta Balesia. Pakenijat saapuivat Mohamed Naimin perheen kotiin ja herättivät Naimin. Naim pyysi muita piiloutumaan ja lähti itse selvittämään tilannetta. Bales oli seurannut perässä ja ampui Naimia kasvoihin sekä kaulaan tämän poistuessa huoneesta käytävälle. Bales katsoi huoneeseen, jossa piilotteli lähes 30 naista ja lasta. Hän tunnisti Na'ikmargan ja murhasi tämän päähän osuneella laukauksella. Tulittaessaan joukkoon hän myös haavoitti neljää lasta.

Noin klo 1:40 Bales lähti talolta ja alkoi siirtyä kohti tukikohtaa tapettuaan neljä ihmistä ja haavoitettuaan kuutta. Hänen ammuksensa olivat vähissä. Hän palasi tukikohdalle ja kohtasi valveilla olleen afganistanilaisen vartijan, jonka pysähtymiskäskystä Bales ei piitannut. Bales meni yhdysvaltalaisen kersantin huoneeseen ja väitti tälle tappaneensa Alikozain kylässä sotilasikäisiä miehiä (kukaan uhreista ei ollut sotilasikäinen mies). Kersantti ei uskonut Balesia ja ajatteli tämän kävelleen unissaan. Kersantti palasi nukkumaan, ja Bales otti kranaatinheittimen, kranaattivyön sekä lisää ammuksia. Hän poistui toistumiseen tukikohdasta ja joutui afganistanilaisen vartijan puhuttelemaksi, mutta Bales ei osoittanut mielenkiintoa tätä kohtaan. Hän siirtyi kohti etelää ja Naja Bienin kylää, jossa hän meni Mohamed Dawud -nimisen miehen taloon. Koko perhe nukkui yhdessä huoneessa. Bales retuutti Dawudin pihalle ja ampui tätä päähän tämän vaimon Masuman nähden. Palattuaan sisään Bales repi Masumaa hiuksista ja työnsi pistoolin pienen lapsen suuhun huutaen: "missä Taliban on?". Bales ei kuitenkaan laukaissut asettaan. Lapsia oli paikalla kaikkiaan kuusi. Bales siirtyi Mohamed Wazirin kotiin. Wazir ei itse ollut paikalla, mutta yksitoista perheenjäsentä nukkui sisällä. Pihalla Bales ampui taas vahtikoiran ja siirtyi sitten huoneeseen, jossa avasi tulen. Mukiloituaan nukkujia hän tappoi kaikki kahdeksan samassa huoneessa ollutta. Toisesta huoneesta Bales retuutti kaksi henkilöä huoneeseen, jossa oli murhat tehnyt. Bales pakotti nämä veriselle lattialle, käytti viimeiset ammukset näihin ja sytytti huoneen palamaan. Taloa kiertäessään Bales löysi vielä Mohamed Wazirin äidin Shah Tarinan. Kiväärissä ei enää ollut ammuksia, mutta Bales ampui naista rintaan ja päähän. Tämä ei kuollut välittömästi, joten Bales runteli tämän kasvon ja raahasi elottoman naisen tuleen sytyttämäänsä huoneeseen. Väitteensä mukaan Bales havahtui vasta tässä vaiheessa tekoonsa ja suunnitteli itsemurhaa, jota ei kuitenkaan pystynyt tekemään.

Tässä vaiheessa Balesia etsittiin, koska afganistanilainen vartija oli välittänyt tiedon Balesin luvattomasta liikuskelusta muille yhdysvaltalaisille. Samaan aikaan Alikozaissa kyläläiset etsivät apua haavoittuneille. Yksi Mohamed Naimin aikuisista pojista, Faizullah, lainasi auton ja kuljetti viisi veristä eloonjäänyttä suurempaan yhdysvaltalaiseen tukikohtaan. Uhrit evakuoitiin yhdysvaltalaiseen sairaalaan Kandaharin kansainväliselle lentoasemalle. Kaikki viisi haavoittunutta selviytyivät elossa. Heillä oli eritasoisia vammoja. Bales saapui omaan tukikohtaansa ennen viittä aamuyöllä. Hänen vaatteensa olivat veren peitossa, ja hänet riisuttiin aseista ja luovutettiin Green Beretsin haltuun. Hän aluksi välillä oli tunnustaa tekonsa, mutta välillä hämärsi tunnustustaan.

Jälkivaiheet

Bales siirrettiin Yhdysvaltoihin vastaamaan rikoksistaan. Tämä loukkasi Hamid Karzaita ja laajalti muita afganistanilaisia, jotka olisivat halunneet oikeutta käytävän Afganistanissa. Yhdysvalloissa Bales sai puolustusasianajajakseen John Henry Brownen. Päätavoite oli kuolemantuomion välttäminen. Puolustusstrategiana oli alun perin Yhdysvaltain hallinnon vastuun ja sodista johtuneen Balesin henkisen tasapainon horjumisen korostaminen. Browne kuitenkin piti tämän puolustuksen onnistumisen mahdollisuutta hyvin pienenä, joten hän ehdotti sopimusta, jolla Bales välttäisi kuolemantuomion tunnustaessaan kaiken. Osapuolet pääsivät sopuun, ja kesäkuussa 2013 Bales tunnusti syyllisyytensä muun muassa kuuteentoista murhaan ja kuuteen murhayritykseen. Afganistanilaisia todistajia ja omaisia lennätettiin Yhdysvaltoihin, ja elokuussa 2013 Bales pahoitteli suoraan näille osaamatta kuitenkaan valottaa motiivejaan. Ainakin yksi todistaja kertoi selviytyneensä makaamalla maassa kuollutta esittäen.

Tultuaan tuomituksi elinkautiseen ilman armahdusmahdollisuutta Bales lähti suorittamaan tuomiotaan USP Leavenworthiin. Jotkut afganistanilaiset väittivät joukkomurhaan osallistuneita sotilaita olleen enemmän. Afganistanilaisissa herätti kiukkua myös se, että Balesille ei haettu kuolemantuomiota. Afganistanilaiset paikallispäälliköt kokivat tämän Afganistanin keskushallinnon ja Yhdysvaltain antaman lupauksen rikkomisena.

Lela Ahmadzai teki Kandaharin verilöylystä dokumentin Silent Night (2013), jossa kuultiin omaisiaan menettäneitä.