Kamakura

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kamakura
(鎌倉市)
Tsurugaoka Hachiman-gūn pyhäkkö
Tsurugaoka Hachiman-gūn pyhäkkö
Lippu
Lippu
Symboli
Symboli
Kamakuran sijainti Kanagawan prefektuurissa
Kamakuran sijainti Kanagawan prefektuurissa

Kamakura

Koordinaatit: 35°19′09.3″N, 139°32′48.1″E

Valtio Japani
Alue Kantō
Prefektuuri Kanagawa
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 39,67[1] km²
Väkiluku (2017) 172 352[2]
 – Tiheys 4 345 as./km²
Symbolit
 – Kukka Gentiana scabra[3]
 – Puu Cerasus jamasakura[3]
Aikavyöhyke UTC+9









Kōtoku-inin suuri buddha 1800-luvun lopulla

Kamakura (jap. 鎌倉市, Kamakura-shi) on Japanin kaupunki Honshūn saarella Kantōn alueella Kanagawan prefektuurissa. Se sijaitsee prefektuurin itäosassa Tyynenmeren Sagaminlahden rannikolla Jokohaman ja Tokion eteläpuolella. Kamakurassa on 172 352 asukasta (vuonna 2017)[2] ja sen pinta-ala on 39,67 neliökilometriä.[1]

Kamakura tunnetaan Kamakura-kaudella hallinneen Kamakura-sotilashallinnon hallintopaikkana ja siten yhtenä Japanin entisistä pääkaupungeista. Runsaiden historiallisten nähtävyyksien, suositun uimarannan ja Tokion läheisen sijainnin ansiosta kaupunki on nykyään merkittävä matkailukohde.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamakuran nimi lienee alun perin ainun kieltä ja tarkoittaa ”vuorten takana”. Kaupungin nimen kirjoittamiseen nykyään käytetyt kirjoitusmerkit tarkoittavat ”sirppivarastoa”.[4]

Kamakuran kaupunki perustettiin 600–700-luvuilla. Kaupungista tuli merkittävä vuonna 1192, kun Minamoto no Yoritomo perusti sinne uuden sotilashallintonsa (bakufu). Kamakura pysyi Japanin hallintokeskuksena vuoteen 1333 saakka.[4] Kaupunkiin rakennettiin tänä aikana kymmeniä monumentteja, joista merkittävimpiin kuuluvat Song-dynastian Kiinasta pakenevien munkkien perustavat zentemppelit. Vuonna 1219 valta siirtyi Minamoto-klaanilta Hōjō-klaanille, joka kukistui vuosisadan loppupuolen mongolihyökkäysten jälkeen, ja keisari Go-Daigo anasti vallan takaisin Kiotoon lopulta vuonna 1333. Viimeinen Hōjō-sijaishallitsija ja hänen noin 800 vasalliaan tekivät seppukun keisarin armeijoiden lähestyessä kaupunkia.[5]

Kamakura pysyi shōgunaatin kaatumisen jälkeenkin merkittävänä sotilaskeskuksena, mutta taantui 1400-luvun lopulla. Tämänkin jälkeen kaupungin temppelit houkuttelivat pyhiinvaeltajia. Uuden nousun kaupunki koki 1900-luvulla, kun siitä kehittyi matkailukohde ja Tokion asuinlähiö.[5] Kaupunkioikeudet Japanin nykyisen kuntalaitoksen puitteissa Kamakura sai vuonna 1939.[3]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamakuraa palvelevat JR Higashi-Nihonin Tōkaidō-päälinja, Yokosuka-linja ja Negishi-linja, Shōnan-monorailin Enoshima-linja sekä Enoshima-rautateiden Enoshima-linja.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailussa Kamakuraa kutsutaan toisinaan "Itä-Japanin Kiotoksi". Se tunnetaan etenkin lukuisista buddhalaisista temppeleistään ja šintolaisista pyhäköistään. Pyhäköistä tärkein on kaupungin keskustassa sijaitseva Tsurugaoka Hachiman-gū mereltä pyhäkölle saakka johtavan Wakamiya-ōji-kadun pohjoispäässä. Se toimi Minamoto-klaanin suojelijapyhäkkönä vuodesta 1063 lähtien.[5]

Kaupungin pohjoisosassa sijaitsevista temppeleistä tärkeimpiä ovat vuonna 1282 perustettu Engaku-ji, kaupungin zentemppeleistä merkittävin Kenchō-ji, Tōkei-ji, Jōchi-ji ja Ennō-ji. Keskustan itäpuolella ovat muiden muassa Kamakura-gū-pyhäkkö sekä Zuisen-ji- ja Sugimoto-dera-temppelit. Länsipuolen kukkuloilla on esimerkiksi Zeniarai benten -pyhäkkö, joka tunnetaan tavasta pestä rahaa lähdevedessä talousonnen houkuttelemiseksi. Lähempänä merta lounaassa sijaitsevat suosittu Hase-deran temppeli ja kaupungin ehkä tunnetuin nähtävyys: Kōtoku-in suurine buddhapatsaineen (daibutsu). Temppelin Amida-buddhaa esittävä patsas valmistui vuonna 1252 ja se on 11,4 metrin korkuisena Japanin toiseksi suurin buddhapatsas. Ulkoilmassa olevaa patsasta suojasi alun perin rakennus, joka kuitenkin huuhtoutui mereen vuoden 1495 tsunamissa.[6][7]

Etelässä kaupunki kohtaa Tyynenmeren Sagaminlahden Zaimokuza- ja Yuigahama-uimarantoineen.[6]

Kansainvälinen yhteistyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamakuralla on viisi sisarkaupunkia, joista kolme sijaitsee Japanissa ja kaksi ulkomailla.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b 平成28年全国都道府県市区町村別面積調 神 奈 川 県 Geospatial Information Authority of Japan. Viitattu 18.5.2017.
  2. a b 鎌倉の人口 平成29年(2017年)4月 1日現在 鎌倉市役所. Viitattu 18.5.2017.
  3. a b c 鎌倉市の紹介 鎌倉市役所. Viitattu 18.5.2017.
  4. a b Louis Frédéric: Japan Encyclopedia, s. 458. Harvard University Press, 2002. ISBN 9780674017535. Teoksen verkkoversio.
  5. a b c Jan Dodd, Simon Richmond: The Rough Guide to Japan, s. 220–224. Rough Guides, 2001. ISBN 9781858286990. Teoksen verkkoversio.
  6. a b Cath Phillips: Time Out Guide Tokyo, s. 274–275. Time Out Guides, 2005. Teoksen verkkoversio.
  7. Chris Rowthorn: Lonely Planet Japan, s. 234–237. Lonely Planet, 2009. Teoksen verkkoversio.
  8. Introduction to Kamakura Kamakura City. Viitattu 27.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]