Kaiho Nieminen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaiho Nieminen Helsingin kirjamessuilla 2013.

Kaiho Kalervo Nieminen (s. 20. joulukuuta 1941 Suomenniemi)[1] on suomalainen kirjailija.

Nieminen eli suurimman osan lapsuus- ja nuoruusvuosistaan Lappeenrannassa. Maalarina työskennellyt Nieminen muutti Helsinkiin vuonna 1967.

Niemisen työttömyyden ja asuntopulan kanssa kamppailevasta nuoresta perheestä kertova esikoisromaani Lovistoori ilmestyi vuonna 1972. Se sai ilmestymisvuonnaan Weilin+Göösin 100-vuotisromaanikilpailun ensimmäisen palkinnon ja voitti J. H. Erkon palkinnon.[1] Kirjaa myytiin yli 10 000 kappaletta, ja Nieminen ryhtyikin tämän jälkeen vapaaksi kirjailijaksi.

Niemisen varhaisessa tuotannossa on keskeistä yhteisön kuvaus. Hänen toinen romaaninsa Tavallinen impi (1973) kuvaa työläisnaista riiston ja hyväksikäytön kohteena. Myöhemmissä kirjoissaan Nieminen siirtyy tarkastelemaan erityisesti yksilöä. Romaanissa Äiditön mies (1985) Nieminen tarkastelee 1980-luvulla elävän miehen traumoja ja ympäristön vaatimuksia. Teosta Mies ja elokuu (1996) on kuvattu taiteilijaromaaniksi. Romaanien lisäksi Nieminen on kirjoittanut myös novellikokoelmia, joista Saalistajat (1982) ja Pyromaanien yö (1988) kuvaavat marginaalissa eläviä ihmisiä ja heidän paikkaansa yhteisössä.[1]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Nieminen Kaiho Eteläkarjalaisia kirjailijoita. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 5.1.2016.
  2. Kirjailijaliiton palkinnot Kaiho Niemiselle ja Esko-Pekka Tiitiselle Suomen Kirjailijaliitto. 9.10.2017. Viitattu 14.10.2017.