Kadmiumoksidi
| Kadmiumoksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CdO |
| Moolimassa | 128,41 |
| Ulkomuoto | Kellanruskea kiteinen aine[1] |
| Sulamispiste | 900–1 000 °C (amorfinen, hajoaa)[2] |
| Kiehumispiste | 1 540 °C (sublimoituu)[3] |
| Tiheys |
6,95 g/cm3 (amorfinen) 8,15 g/cm3 (kiteinen)[4] |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Kadmiumoksidi (CdO) on epäorgaaninen yhdiste ja kadmiumin oksidi. Yhdistettä voidaan käyttää muiden kadmiumyhdisteiden valmistuksessa, lasitteiden valmistukseen, metallurgiassa ja orgaanisessa kemiassa katalyyttinä. Luonnossa kadmiumoksidia esiintyy monteponiittimineraalina.[5]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kadmiumoksidi on tyypillisesti ruskeaa kiinteää ainetta, jonka värisävy voi vaihdella valmistustavasta riippuen amorfisen yhdisteen vihertävästä, keltaiseen tai punaiseen ja aina täysin kiteiseen mustaan kadmiumoksidiin. Väriin vaikuttavat myös kidehilan virheet. Puhtaan kadmiumoksidin kiderakenne muistuttaa natriumkloridin rakennetta. Kadmiumoksidi ei liukene veteen eikä emäsliuoksiin, mutta liukenee helposti happoihin. Se on siis luonteeltaan emäksinen oksidi. Kadmium muodostaa kompleksi-ioneja syanidi-ionin kanssa ja tämän vuoksi kadmiumoksidi liukenee myös syanidiliuoksiin. Kuumennettaessa yhdistettä se sublimoituu lämpötilavälillä 700–1 540 °C. Kadmiumoksidi voidaan pelkistää metalliseksi kadmiumiksi 600 °C:n lämpötilassa vedyn, hiilen tai hiilimonoksidin avulla. Kadmiumoksidi on puolijohde.[1][3][4][5][6]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kadmiumoksidia voidaan valmistaa johtamalla kuumaa ilmaa sulaan ja höyrystettyyn kadmiumiin. Muodostunut oksidi kuumennetaan tämän jälkeen 550 °C lämpötilaan, jotta varmistetaan tasalaatuisen tuotteen muodostuminen. Yhdistettä voidaan valmistaa myös kuumentamalla kadmiumhydroksidia, -karbonaattia, -nitraattia tai -sulfaattia. Näin saadaan usein hienojakoista ja aktiivista kadmiumoksidia.[1][3][4][5][6]
- 2 Cd + O2 → 2 CdO
- CdCO3 → CdO + CO2
Kadmiumoksidia käytetään hopean kanssa vaativiin elektroniikan juotoksiin, depolarisaattorina hopeaoksidi-sinkkiparistoissa, epäorgaanisten ja orgaanisten kadmiumyhdisteiden valmistukseen, lasitteiden, emalien ja loisteaineiden valmistukseen, PVC:tä ja muita muoveja stabiloivana ja niiden palamista estävänä kemikaalina, syanidiliuoksena metallien elektrolyyttiseen päällystämiseen ja orgaanisessa kemiassa katalyyttinä hapetus- ja pelkistysreaktioissa, polymeroinneissa ja dehydrogenoinneissa. Lisäksi yhdistettä voidaan käyttää sikojen loisten häätämiseen.[3][4][5][6]
Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kadmiumoksidi ärsyttää silmiä ja hengitysteitä. Pölyn hengittäminen aiheuttaa yskimistä ja hengityksen vaikeutumista. Nieleminen voi aiheuttaa huonovointisuutta ja vatsakipuja. Kadmiumoksidin on todettu olevan karsinogeeninen yhdiste.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 203. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b Kadmiumoksidin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 29.9.2014
- ↑ a b c d Norman Herron: Cadmium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 29.9.2014
- ↑ a b c d Karl-Heinz Schulte-Schrepping & Magnus Piscator: Cadmium and Cadmium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 29.9.2014
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 159. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 29.9.2014). (englanniksi)
- ↑ a b c N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 1209. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)