Kadmiumhydroksidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kadmiumhydroksidi
Cd(OH)2.png
Tunnisteet
CAS-numero 21041-95-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava Cd(OH)2
Moolimassa 146,426
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine[1]
Sulamispiste 150 °C (hajoaa)[2]
Tiheys 4,79 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Kadmiumhydroksidi (Cd(OH)2) on epäorgaaninen kadmium- ja hydroksidi-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää akuissa ja paristoissa sekä muiden kadmiumyhdisteiden valmistamiseen.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa kadmiumhydroksidi on valkoista kiteistä kiderakenteeltaan heksagonaalista kiinteää ainetta. Kiderakenteeltaan se muistuttaa kadmiumjodidin kiderakennetta. Yhdiste ei liukene veteen eikä laimeisiin emäsliuoksiin, mutta liukenee helposti happoihin. Väkevissä emäsliuoksissa kuten muodostuu liukoinen kompleksinen tetrahydroksokadmaatti-ioni ([Cd((OH)4]2-). Kadmiumhydroksidi liukenee myös ammoniakki-, halogenidi- ja syanidiliuoksiin muodostaen komplekseja. Kuumennettaessa noin 200 °C:n lämpötilaan kadmiumhydroksidi hajoaa kadmiumoksidiksi.[1][2][3][4]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kadmiumhydroksidia voidaan valmistaa saostamalla liukoisen kadmiumsuolan, kuten kadmiumnitraatin, vesiliuoksesta alkalimetallihydroksidin kuten natriumhydroksidin avulla. Valmistuksessa käytetään tyypillisesti kadmiumnitraattia, koska kadmiumhalogenideja käytettäessä halogenidi-ionit voivat muodostaa kompleksin kadmiumionien kanssa ja estää kadmiumhydroksidin saostumisen.[1][2][3][4]

Cd(NO3)2(aq) + 2 NaOH(aq) → Cd(OH)2(s) + 2 NaNO3(aq)

Kadmiumhydroksidia käytetään pääasiassa anodina ladattavissa nikkeli-kadmium- ja hopea-kadmiumakuissa ja paristoissa.[1][2][3] Yhdistettä voidaan käyttää myös aurinkokennoissa sekä kadmiumoksidin sijasta muiden kadmiumyhdisteiden valmistukseen.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 203. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c d e f Norman Herron: Cadmium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 30.9.2014
  3. a b c d Karl-Heinz Schulte-Schrepping & Magnus Piscator: Cadmium and Cadmium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 30.9.2014
  4. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 158. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2014). (englanniksi)