Kaarlo Svärd
Kaarlo Akseli Svärd (12. huhtikuuta 1895 Kemi – 28. tammikuuta 1941) oli suomalainen jääkärivänrikki. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan valkoisen armeijan riveissä koillisrintamalla. Myöhemmin hän osallistui vielä talvisotaan muun muassa joukkueenjohtajana rintamajoukoissa.[1][2]
Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svärdin vanhennat olivat vääpeli Karl Gustaf Svärd ja Susanna Junttila. Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1927. Hän suoritti Taistelukoulun kanta-aliupseerikurssin vuonna 1935 ja Reservinupseerikoulun vuonna 1940.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svärd työskenteli maalarina ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 15. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 23. toukokuuta pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin siviilitöihin Saksaan 13. heinäkuuta 1916 alkaen. Hän palasi takaisin pataljoonaan 13. elokuuta 1917 ja sijoitettiin 1. komppaniaan, mutta laskettiin uudelleen siviilitöihin Saksaan 30 syyskuuta 1917 alkaen.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svärd saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) 24. maaliskuuta 1918 höyrylaiva S/S Arcturuksen toisella aseidenkuljetusmatkalla. Vaasasta hänet määrättiin 11. huhtikuuta 1918 alkaen joukkueenjohtajaksi Kuolajärven ryhmän (myöhemmin Sallan rykmentin Kuolajärven pataljoona) 3. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Kilislammella.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svärd palveli sisällissodan jälkeen edelleen Sallan rykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Lapin I rajavartiopataljoona ja sitten Lapin ryhmän II pataljoona sekä lopuksi Lapin rajavartiosto. Edellä mainituissa joukko-osastoissa hän toimi joukkueenjohtajana 3. komppaniassa ja 1. huhtikuuta 1919 alkaen 6. komppanian vääpelinä. Svärd kuului vuonna 1920 Petsamon retkikuntaan, jossa hän osallistui Salmijärven taisteluun. Hänet komennettiin 1. huhtikuuta 1920 joukkueenjohtajaksi Lapin rajavartioston Ivalon komppaniaan, josta hänet siirrettiin 22. tammikuuta 1921 Petsamon rajavartiostoon, josta hänet edelleen siirrettiin 1. helmikuuta 1922 alkaen kenttävartiostojen tarkastajaksi Lapin rajavartioston Sallan komppaniaan. Seuraavaksi hänet komennettiin 1. marraskuuta 1926 alkaen koulutusaliupseeriksi Helsingin komennuskomppaniaan. Svärd erosi armeijasta 28. helmikuuta 1929 ja työskenteli myöhemmin Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen palveluksessa Ivalossa vuoteen 1933 saakka, jolloin hän palasi takaisin armeijan palvelukseen ja sijoitettiin koulutusaliupseeriksi 16. syyskuuta 1933 alkaen Joensuun rajavartiostoon.[1][2]
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Svärd osallistui talvisotaan esikuntavääpelinä ja joukkueenjohtajana Erillinen pataljoona ll:ssa. Hän osallistui talvisodan taisteluihin Ilomantsin rintamalla. Välirauhan aikana hän palveli Jalkaväkirykmentti 35:ssä ja 9. Prikaatissa.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.