Kööpenhaminan toinen taistelu
| Kööpenhaminan toinen taistelu | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Napoleonin sotia | |||||||||||
 Kööpenhaminan pommitus. Christoffer Wilhelm Eckersbergin maalaus.
| |||||||||||
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
30 000 sotilasta |
5 500 vakituista sotilasta, 7 500 vapaaehtoista | ||||||||||
.svg){kind=small}
Kööpenhaminan toinen taistelu oli 1807 käyty Napoleonin sotiin kuulunut Tanska-Norjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välinen taistelu. Taistelulla Britannia pyrki lamauttamaan Tanskan laivaston ennen Tanska-Norjan ajautumista Ranskan etupiiriin. Taistelu päättyi Tanskan tappioon, ja siitä seurasi Tanskan laivaston kaappaaminen brittijoukkojen haltuun ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Tanska-Norjan välisen sodan alkaminen.
Taistelun tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Napoleon voitti 14. kesäkuuta 1807 Friedlandin taistelun, mikä aiheutti merkittävän käänteen Euroopan sotilaallisiin voimasuhteisiin. Taistelussa murskatappion kärsineet Venäjä ja Preussi olivat pakotettuja tekemään rauhan ja liittoutumaan Ranskan kanssa. Näin ollen Britannia menetti merkittävät liittolaisensa Manner-Euroopassa.[1]
Britannian ulkoministeri George Canning oli huolestunut siitä, että myös aiemmin neutraalit valtiot pakotettaisiin Ranskan etupiiriin. Erityisesti huoli kohdistui siihen, että rannikkovaltioiden taipuessa Napoleonin painostukseen brittiläiset kauppa-alukset eivät voisi enää lainkaan operoida eurooppalaisilla vesillä. Lisäksi Canning oli huolissaan tuolloin vielä neutraalin Tanskan laivaston mahdollisesta osallistumisesta Britannian vastaisiin toimiin, mikäli Ranska painostaisi Tanskaa näin tekemään.[1]
Tanska puolestaan piti kiinni oikeudestaan käydä kauppaa vapaasti muiden valtioiden ja myös Ranskan kanssa. Tämä aiheutti briteissä epäilyksiä Tanskan mahdollisesta taipumisesta Ranskan etupiiriin. Lisäksi brittihallitukselle välitettiin ilmeisesti valheelliseen tietoon perustuvia tiedusteluraportteja, joiden mukaan Tanskan laivasto valmistautuisi sotaan. Näistä syistä Britannia vaati Tanskaa luopumaan laivastotoiminnasta Napoleonin sotien ajaksi.[1]
Taistelun alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelu alkoi 16. elokuuta 1807, jolloin brittijoukot rantautuivat Vedbækin alueelle Kööpenhaminan läheisyyteen. Aluksi maihinnousuosasto ei kohdannut vastarintaa, sillä tanskalaisjoukkoja oli erikseen kielletty aloittamasta yhteenottoa. Rantautuneet brittijoukot perustivat haltuunottamilleen alueille pian tykkipattereita, joista tulitoiminta Kööpenhaminan alueelle olisi mahdollista.[2]
Taistelun alkaessa Kööpenhaminaa puolusti verrattain heikko noin 5 500 miehen varuskunta, jota vahvisti noin 7 500 kouluttamatonta vapaaehtoista. Brittijoukkojen vahvuus oli puolestaan noin 30 000 miestä. Kööpenhaminaa puolustanut osasto pyrki taistelun alkuvaiheessa häätämään maihinnousseen brittiosastoa tykkiveneiden tukemana. Pienet ja heikosti koulutetut joukot eivät kuitenkaan kyenneet luomaan mainittavaa vastusta hyökkääjille tai merkittävästi estämään brittijoukkojen piiritysvalmisteluja.[2]
Kööpenhaminan pommitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Syyskuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä britit aloittivat Kööpenhaminan pommittamisen valmistelemistaan tuliasemista. Kööpenhamina oli tuolloin käytännössä vailla toimivaa puolustusta. Tykistötoiminta jatkui kolmen vuorokauden ajan ilman, että tanskalaiset kykenivät sitä merkittävästi häiritsemään.[2]
Kolme vuorokautta jatkuneen pommituksen jälkeen Kööpenhamina antautui brittijoukoille. Tanskan hallitus ja prinssihallitsija Fredrik VI olivat kieltäneet kaupunkia antautumasta, mutta paikallisen väestön vaatimus rauhasta taivutti kaupungin puolustusta johtaneen kenraali Ernst Peymannin laskemaan aseet. Brittijoukot saapuivat tämän jälkeen 7. syyskuuta Kööpenhaminaan ja ottivat haltuunsa Tanskan laivaston.
Taistelun seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taistelu aloitti Britannian ja Tanska-Norjan välisen tykkivenesotana tunnetun konfliktin. Koska Tanskan varsinainen laivasto kaapattiin, joutui Tanska vastustamaan ylivoimaisia brittijoukkoja kevyemmillä, soudettavilla tykkiveneillä.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Statens Forsvarshistoriske Museum - Orlogsmuseet - Englandskrigene - Online-udstilling web.archive.org. 3.4.2012. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 30.6.2023.
- ↑ a b c Statens Forsvarshistoriske Museum - Orlogsmuseet - Englandskrigene - Online-udstilling web.archive.org. 3.4.2012. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 30.6.2023.
- ↑ Statens Forsvarshistoriske Museum - Orlogsmuseet - Englandskrigene - Online-udstilling web.archive.org. 3.4.2012. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 30.6.2023.
|
