Käräjäkartano
Käräjäkartano oli aiemmin Ruotsissa ja Suomessa käräjiä varten rakennettu talo, jonka rakentaminen oli käräjäkunnan asukkaiden vastuulla.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoden 1734 lakia edeltävässä lainsäädännössä oli määrätty, että jokaisessa kihlakunnassa tai Suomessa käräjäkunnassa tuli olla käräjäkartano. Nämä määräykset saivat vuoden 1734 lain rikoskaaressa[L 1] sellaisen muodon, että käräjäkartanon rakentaminen jätettiin käräjäkuntalaisten omaan harkintaan.[1]
Käräjätalon rakentaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jos käräjäkartano rakennettiin, se oli sijoitettava ”tavalliseen käräjäpaikkaan” taikka maaherran määräämään, yleisölle sopivaan paikkaan. Kartanossa tuli olla suuri tupa ja kaksi kamaria, joita käräjäkuntalaiset olivat velvolliset pitämään kunnossa, mutta eivät lämmittämään, paitsi jos käräjäkuntalaiset olivat lämmittämiseen erikseen suostuneet.[L 2][1]
Käräjäkartanon rakentamiseen ja kunnossapitoon ottivat osaa kaikki käräjäkuntalaiset manttaalin mukaan, lukuun ottamatta sätereitä ja karjataloja sekä sätereihin yhdistettyjä piiritaloja.[L 3]
Vankihuone[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jokaisen käräjäkartanon yhteydessä tuli olla myös vankihuone, jossa voitiin säilyttää mies- ja naispuolisia vankeja erillään toisistaan. Tämän vankihuoneen olivat käräjäkuntalaiset velvollisia pitämään lämpimänä kylminä vuodenaikoina.[1]
Talon vuokraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niissä käräjäkunnissa, joissa ei ollut käräjätaloa, olivat käräjäkuntalaiset velvolliset suorittamaan tuomarille korvauksen käräjäkartanon vuokrauksesta. Tällaista korvausta suoritettiin tavallisesti kappa jyviä talonsavulta, ja tätä maksua kannettiin käräjähuonevuokrakapan nimellä.