Käräjäkunta

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Käräjäkunta on Suomessa vuoteen 1993 käytössä ollut nimitys, joka tarkoitti kihlakunnanoikeuden tuomiopiiriä. Käräjäkunnan alue käsitti yhden tai useamman kunnan alueen. Kihlakunnantuomarin tuomiokunnaksi kutsuttu virka-alue käsitti yhden tai useamman käräjäkunnan.[1] Kihlakunnanoikeus oli yleinen alioikeus muissa kuin vanhoissa kaupungeissa, joissa toimi raastuvanoikeus. Kihlakunnanoikeudet korvattiin 1993 käräjäoikeuksilla.[2]

Muinaisessa Ruotsissa kihlakunnantuomarin virka-alueena oli kihlakunta, joka muodosti yhden käräjäkunnan. Sen sijaan Suomessa kihlakunta muodostui useasta hallintopitäjästä, joista jokainen muodosti oman käräjäkunnan. Kun Suomessa otettiin käyttöön kihlakunnantuomarin virka-alueena tuomiokunta, käräjäkunnasta tuli tuomiokunnan osa, johon kuului yksi tai useampi kunta. Vuonna 1933 Suomessa oli 252 käräjäkuntaa ja 1962 oli 73 tuomiokunnassa 166 käräjäkuntaa.[3]

Lukumäärä 1930-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulla Suomi oli jaettu oikeudenkäyttöä varten 65 tuomiokuntaan ja 252 käräjäkuntaan. Jokaisessa tuomiokunnassa oli kaksi tai useampia käräjäkuntia ja jokaisessa käräjäkunnassa oma kihlakunnanoikeus.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1962, osa 11, palsta 880, hakusana käräjäkunta.
  2. Iso tietosanakirja, WSOY 1995–1997.
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1963, osa 5, palsta 99, hakusana käräjäkunta.
  4. Hakkila, Esko (toim.): ”Kihlakunnanoikeus”, Lakiasiain käsikirja, s. 337. Porvoo: Werner Söderström Oy, 1938.