Jutikkalan kartano

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jutikkalan kartano on historiallinen kartano Sääksmäen eteläosassa.

Jutikkalan kartano kuvattuna vuonna 1929.

Kartanoalueen historia on alkanut rautakaudella. Paikalta on löydetty kolme rautakautista asuinpaikkaa sekä kolme myöhäisrautakautista polttokenttäkalmistoa. Varhaisin maininta kartanosta on vuodelta 1340 ja kartanoksi Jutikkala on muodostunut 1400-luvun alkuun mennessä. Tällöin kolmen rautakautisen talon tilukset on yhdistetty yhdeksi suurtilaksi.[1]

Kartanon ovat omistaneet kokemäkeläisen Vuolteen suvun, varsinaissuomalaisen Tasaisten (myöhemmin Hufvudsköld) rälssisuvun sekä saksalaisperäisen Bäckin suvun edustajat. Kaikki omistajat olivat avioliittojen kautta sukua toisilleen. Kartanon osti isonvihan aikaan G. J. von Birckholtz, jonka vävy Henrik Blåfield oli äitinsä kautta Hufvudsköld-suvun jälkeläinen. Kartanon tiiviissä ryhmässä olleet rakennukset paloivat 5. toukokuuta 1838, ja Blåfieldin suku joutui luopumaan kartanosta 1872, kun uusien rakennusten tekeminen oli saanut heidät taloudellisiin vaikeuksiin. Kartanon puinen uusklassinen päärakennus valmistui 1839, ja uudet rakennukset oli sijoitettu laajemmalle alueelle tulipalovaaran vähentämiseksi.

Kartano osti pakkohuutokaupassa 1872 Huittisista kotoisin olleen rusthollari Fredrik Takkula, joka otti sukunimekseen kartanon mukaan Jutikkala. Hänen poikansa Kaarle Fredrik puolestaan käytti sukunimeä Rinne. Filosofian maisteri K. F. Rinteellä (1863-1923) oli kolme lasta. Vanhin poika Ossian Rinne sai kartanon omistukseensa isänsä jälkeen ja isännöi sitä 1923-1979, kuolemaansa saakka. Nuorempi poika oli tunnettu historiantutkija ja akateemikko Eino Jutikkala (vuoteen 1931 Rinne).

Jutikkalan kartanossa oli ennen vuoden 1918 torpparilakia 750 hehtaaria maata, josta noin 150 hehtaaria peltoa. Toisen maailmansodan jälkeen kartanon pinta-ala oli 400 hehtaaria. Ossian Rinne myi kartanon pellot Päivölän maatalousoppilaitokselle ja Haukilan kartanolle. Kartanon rakennukset ja puisto siirtyivät Rinteen kuoltua kartanomuseota ylläpitävälle säätiölle.

Kartanoalueella on päärakennuksen pohjoispuolella 1860-luvulla rakennettu asuinrakennus sekä ns. käräjärakennus. Muita rakennuksia ovat pakarirakennus, harmaakivinen navetta, jonka vanhimmat osat ovat vuodelta 1872, vuoden 1838 tulipalossa säästynyt viljamakasiini sekä puistossa sijaitseva polttamattomista tiilistä muurattu viinarännirakennus. Kartanon englantilaistyylisen puiston perusti 1840-luvulla Adam Ramsay.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 444. Gaudeamus, 2015.