Justus von Palmenberg
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Justus von Palmenberg (alk. Biesemwinckel,[1] k. 20. maaliskuuta 1714 Tukholma) oli Riiassa syntynyt virkamies ja vapaaherra. Hän työskenteli aluksi eri tehtävissä syntymäkaupungissaan ja sen jälkeen 1690-luvulla muun muassa hovioikeuden presidenttinä Tartossa. Vuonna 1704 kuningas Kaarle XII nosti Stanisław Leszczyńskin Puola-Liettuan valtaistuimelle ja nimitti samassa yhteydessä Palmenbergin lähettilääkseen tämän hoviin. Marraskuusta 1706 lähtien Palmenberg toimi Turun ja Porin läänin maaherrana.[2] Suuren Pohjan sodan aikana elokuussa 1713 hän joutui pakenemaan Tukholmaan venäläisten miehitettyä Suomen.[3] Palmenberg aateloitiin vuonna 1687.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Personhistorisk tidskrift / Femte årgången 1903 Projekt Runeberg. Viitattu 8.9.2014.
- ↑ a b Von Palmenberg nr 115 Adelsvapen. Viitattu 8.9.2014.
- ↑ Aminoff-Winberg, Johanna: "På flykt i ett eget land: Internflyktingar i Sverige under stora nordiska kriget", s. 134. Åbo Akademis Förlag 2007. ISBN 978-951-765-386-2.
|
Edeltäjä: Jakob Bure |
Turun ja Porin läänin maaherra 1706–1714 |
Seuraaja: Johan Stiernstedt |
| ||||||||||||||
