Jussi Lehtonen (näyttelijä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Jussi Lehtonen (s. 1974) on suomalainen näyttelijä ja ohjaaja.

Lehtonen valmistui teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 1999. Hän on näytellyt muun muassa Suomen Kansallisteatterissa.[1] Lokakuussa 2015 hän väitteli teatteritaiteen tohtoriksi lokakuussa 2015 aiheenaan hoitolaitoksissa esiintyvän näyttelijän yleisökontakti.[2]

Lehtonen toimii Suomen Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön taiteellisena suunnittelijana. Kiertuenäyttämö[3] vie esityksiä hoitolaitoksiin ja vankiloihin sekä valmistaa dokumenttiteatteriesityksiä yhdessä eri tavoin marginalisoitujen ihmisten kanssa. Lehtosen ensimmäinen oma kiertue-esitys oli Shakespearen sonetteihin pohjautuva monologi Rakkaus ei ole ajan narri.[1] Sen kokemusten pohjalta hän on kirjoittanut kirjan Samassa valossa – Näyttelijäntyö hoitolaitoskiertueella.[4] Lehtosen esikoisohjaus oli yhdessä vankilasta vapautuneiden kanssa toteutettu dokumenttiteatteriesitys Vapauden kauhu[5], jonka ensi-ilta oli Kiasma-teatterissa marraskuussa 2015. Vapauden kauhu -projektin osallistujien kokemuksista syntyi saman niminen kirja, jonka Jussi Lehtonen toimitti.[6]

Syksyllä 2017 sai ensi-iltansa Lehtosen ohjaama Toinen koti -esitys, jossa näyttelivät pakolaisina Suomeen tulleet taiteilijat yhdessä Suomessa pitkään vaikuttaneiden taiteilijoiden kanssa. [7] Hänen seuraava ohjauksensa on dokumenttiteatteriesitys Undocumented love, joka tulee ensi-iltaan keväällä 2020. [8]

Lehtonen on mukana Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa, jossa tutkitaan taiteen mahdollisuutta edistää yhteiskunnallista tasa-arvoa.[9]

Lehtonen sai 2007 Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnon[1] ja vuonna 2011 opetus- ja kulttuuriministeriön jakaman Suomi-palkinnon.[10] Näkövammaisten Kulttuuripalvelun Sokeain kuunnelmaraati valitsi Lehtosen vuoden 2019 ääninäyttelijäksi kuunnelmateoksessa Punainen myrsky (käsikirjoitus Elina Hirvonen ja dramatisointi ja ohjaus Soila Valkama). Lehtonen palkittiin 12.6.2020 Helsingin kaupungin vuoden taitelijapalkinnolla.

Elokuvarooleja Lehtosella on ollut muun muassa Olli Saarelan elokuvassa Lunastus ja Heikki Kujanpään elokuvassa Suomen hauskin mies.

Hänet tunnetaan myös ranskalaisen ja liettualaisen kirjallisuuden suomentajana.lähde? Hän on toiminut Teatterikorkeakoulussa tuntiopettajana vuodesta 2010.

Jussi Lehtosen tytär on näyttelijä Vilma Ilmatar Sippola.

Nettijulkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anni Syrjäläinen: Duodecimin kulttuuripalkinto näyttelijä Jussi Lehtoselle Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2007;123(22):2663. Viitattu 15.12.2011.
  2. Gustafsson, Miia: Hoitotaide on huono termi – "Kuinka moni taiteilija voi antaa hoitotakuun?" Yle Uutiset. 1.10.2015. Viitattu 2.10.2015.
  3. Kiertuenäyttämö Kansallisteatteri. Viitattu 3.12.2019.
  4. Jussi Lehtosen teos Samassa valossa ilmestynyt Helsingin Diakonissalaitos. Viitattu 15.12.2011.
  5. Ilmaisuyhteisön tarina Yhteisö ja taide. Viitattu 3.12.2019. (englanniksi)
  6. VAPAUDEN KAUHU. Toim. Jussi Lehtonen (2016) | ntamo www.ntamo.net. Viitattu 28.4.2018.
  7. Teatteriarvostelu: Kivuliaimmat asiat kerrotaan musiikin keinoin Kansallisteatterin loistavassa kantaesityksessä Helsingin Sanomat. 17.11.2017. Viitattu 28.4.2018.
  8. Serbian rajalla pakolaisnainen pyysi Jussi Lehtosta ottamaan lapsensa mukaan – Sen jälkeen ohjaaja halusi kertoa paperittomien ihmisten elämästä Suomessa Helsingin Sanomat. 6.12.2019. Viitattu 20.12.2019.
  9. Artsequal - Etusivu www.artsequal.fi. Viitattu 3.12.2019.
  10. Ministeri Arhinmäki jakoi vuoden 2011 Suomi-palkinnot 15.12.2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 15.12.2011.
  11. Jussi Lehtonen: Imagining what it is like to be you : challenges of a hybrid community. Drama - Nordisk dramapedagogisk tidsskrift 2/2019., 2019. Artikkelin verkkoversio. en