Juliette Gréco
| Juliette Gréco | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt |
7. helmikuuta 1927 Montpellier, Ranska |
| Ammatti | laulaja, näyttelijä |
| Muusikko | |
| Laulukielet | ranska |
| Aktiivisena | 1946– |
| Tyylilajit | chanson |
| Aiheesta muualla | |
| MusicBrainz | |
Juliette Gréco (s. 7. helmikuuta 1927 Montpellier, Ranska) on ranskalainen chanson-laulaja ja näyttelijä. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisessä Ranskassa vaikuttaneiden boheemien taiteilijajoukkojen tähti. Monet Saint-Germain-des-Prés’n älyköt, kuten Jean-Paul Sartre ja Boris Vian, pitivät häntä muusanaan.[1] Greco rakastui Miles Davisiin tämän käydessä Pariisissa vuonna 1949 ja he melkein menivät naimisiin.[2]
Greco on konsertoinut Suomessa useita kertoja, muun muassa 77-vuotiaana keväällä 2004.[3]
Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juliette Gréco syntyi Montpellier’ssa korsikalaiselle isälle ja äidille, joka oli aktiivisena Ranskan vastarintaliikkeessä Hérault’n departementissa Etelä-Ranskassa. Grécon isovanhemmat hänen äitinsä puolelta kasvattivat hänet. Gréco itse liittyi vastarintaliikkeeseen ja joutui Gestapon kiinniottamaksi siskonsa kanssa ollessaan 16-vuotias.[4]
Gréco oli vangittuna Fresnes’n vankilassa useiden kuukausien ajan. Päästessään vapaaksi hän käveli 12 kilometriä takaisin Pariisiin.[4]
Kuuluisia lauluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Je suis comme je suis” (Mä oon mikä oon)
- ”Les Dames de la poste”
- ”Déshabillez-moi”
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Juliette Gréco Biography RFI Music. Viitattu 11.5.2012. (englanniksi)
- ↑ 'Sartre asked Miles why we weren't married. He said he loved me too much to make me unhappy' 2006. Gueardian. Viitattu 11.5.2012.
- ↑ Juliette Gréco vierailulle Suomeen Kaleva. Viitattu 11.5.2012.
- ↑ a b Poirier, Agnès: Juliette Gréco: 'We were very naughty' the Guardian. 17.2.2014. Viitattu 5.7.2018. (englanniksi)
