Boris Vian

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Boris Vian
Boris Vian - WIKI.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 10. maaliskuuta 1920
Ville-d’Avray
Kuollut 23. kesäkuuta 1959
Pariisi
Kansalaisuus ranskalainen
Ammatti insinööri, kirjailija, muusikko, toimittaja
Kirjailija
Salanimi Bison Ravi, Andy Blackshick, Xavier Clarke, S. Culape, Aimé Damour, Michel Delaroche, Joëlle Du Beausset, Gérard Dunoyer, Jules Dupont, Bison Duravi, Fanaton, Hugo Hachebuisson, Zéphirin Hanvélo, Onuphre Hirondelle, Amélie de Labmineuse, Odile Legrillon, Otto Link, Thomas Quan, Eugène Minoux, Gédéon Molle, Josèfe Pignerole, Adolphe Schmürz, Vernon Sullivan, Lydio Sincrazi, Anna Tof, Anna Tof de Raspail, Claude Varnier, Boriso Viana, Thomas Quandeloro, Kevk ja Gilles Safran
Äidinkieli ranska
Aiheesta muualla
www.borisvian.org
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Boris Vian (10. maaliskuuta 1920 Ville-d’Avray23. kesäkuuta 1959 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, laulaja, jazz-muusikko ja lauluntekijä. Hänen tuotantonsa käsittää kymmenen romaania, 42 novellia, seitsemän näytelmää, 400 laulua, neljä runokokoelmaa, kuusi oopperalibrettoa, lukuisia käännöksiä ja viitisenkymmentä jazz-aiheista artikkelia.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boris Vian syntyi Ville-d’Avray’ssa, Pariisin esikaupungissa. Koulutukseltaan hän oli insinööri ja hän työskenteli standardointivirastossa. Työnsä vastapainoksi hän sävelsi lauluja, soitti jazz-musiikkia, käänsi ja kirjoitti kirjoja käyttäen pseudonyymiä Vernon Sullivan. Kirjat joutuivat usein kiellettyjen kirjojen listalle moraalittomuutensa vuoksi.lähde?

Omalla nimellään hän julkaisi teokset L’Arrache-Cœur, L’Herbe rouge ja L’Automne à Pékin. Vian tunnetaan erityisesti romaanistaan L’Écume des jours (1947), joka on käännetty suomeksi nimellä Päivien kuohu (1972). Hän on kääntänyt ranskaksi varsinkin Raymond Chandlerin tuotantoa. Vian kirjoitti useisiin jazz-alan julkaisuihin ja teki Duke Ellingtonia ja Miles Davisiä tunnetuiksi Ranskassa. Hän soitti trumpettia jazz-klubeilla. Hän kuului Alfred Jarryn perustamaan patafyysikkojen seuraan. Suuren yleisön tietoisuuteen hän nousi vasta kuolemansa jälkeen. Vian kuoli sydänkohtaukseen 23.6.1959 ollessaan katsomassa J’irai cracher sur vos tombes -romaanistaan tehtyä elokuvaversiota.

Laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vianin lauluista tunnetuin on sodanvastainen laulu ”Le Déserteur”, jonka Ranskan hallitus tuomitsi esityskieltoon. Laulu on käännetty ainakin 41 eri kielelle.[1] Laulun on suomentanut Tuula Saarikoski ja levyttänyt Kaisa Korhonen (1970) ja Liisa Tavi (1979).

Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Proosaa Boris Vianin nimellä:

  • Trouble dans les Andains (1947, julkaistu postuumisti 1966)
  • Vercoquin et le plancton (1947)
  • L’Écume des Jours (1947), suom. Päivien kuohu. Suomentanut Leena Kirstinä. Hämeenlinna: Karisto, 1972. ISBN 951-23-0504-6.
  • L’Automne a Pékin (1947)
  • Les Fourmis (1949, novelleja)
  • L’Herbe rouge (1950)
  • L’Arrache-cœur (1953)
  • Le Loup-garou (julkaistu postuumisti 1970)

Proosaa Vernon Sullivan -nimellä:

  • J’irai cracher sur vos tombes (1946)
  • Les morts ont tous la même peau (1947)
  • Et on tuera tous les affreux (1948)
  • Elles se rendent pas compte (1949)

Näytelmät

  • L’Équarrissage pour tous (1950)
  • Le Dernier des métiers (1950)
  • Tête de Méduse (1951)
  • Les Bâtisseurs d’Empire (1959)
  • Le Goûter des généraux (julkaistu postuumisti 1962)

Runokokoelmia

  • Barnum’s Digest (1948)
  • Cantilènes en gelée (1949)
  • Je voudrais pas crever (julkaistu postuumisti 1962)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]