Jules-Albert de Dion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jules Félix Philippe Albert de Dion de Wandonne
De Dion.png
Henkilötiedot
Syntynyt 9. maaliskuuta 1856
Carquefou, Loire-Atlantique, Ranska
Kuollut 19. elokuuta 1946
Pariisi, Ranska
Albert de Dion brittiläisen Vanity Fair -lehden karikatyyrissa

Markiisi Jules Félix Philippe Albert de Dion de Wandonne (9. maaliskuuta 1856, Carquefou, Loire-Atlantique – 19. elokuuta 1946, Pariisi) oli ranskalaisen ajoneuvoteollisuuden pioneeri.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jules-Albert syntyi ranskalaiseen aatelisperheeseen, ja oli isänsä, Louis Albert William Joseph de Dion de Wandonnen manttelinperijä, vuonna 1901 ensin kreivinä ja myöhemmin markiisina. Hänellä oli jo nuorena suuri viehtymys mekaanisiin laitteisiin, ja häntä on kuviltu sanoin "aristokraatti ja lelumaakari". Vuoteen 1881 mennessä hän oli mm. valmistanut useita toimivia höyrykoneen pienoismalleja ja halusi valmistaa myös täysikokoisen version. De-Dion oli lelujenvalmistuksensa kautta tutustunut Pariisissa mekaanisten ja tieteellisten lelujen kauppaa pitäneisiin insinööri Georges Boutoniin ja tämän lankoon Charles Trépardoux'hun. He tarvitsivat rahoitusta Trépardoux:n pitkäaikaisen unelman, höyryauton rakentamiseen, joten tässä oli De-Dionin tilaisuus valmistaa toimiva, täysikokoinen höyrykone ja liittää se oikeaan, liikkuvaan ajoneuvoon.

Vuoteen 1883 saavuttaessa kolmikko oli muodostanut tiiviin kumppanuuden, josta tulisi syntymään yksi oman aikansa suurimmista ajoneuvovalmistajista, De Dion-Bouton. He tekivät alkuun kokeiluja veneisiin asennetuilla höyrykoneilla, mutta tavoitteena oli maakulkuneuvon rakentaminen. Heidän ensimmäinen maallakulkeva prototyyppinsä oli vaunut, joiden etuosaan oli asennettu höyrykone, josta voimansiirto vetävälle etuakselille tapahtui hihnan välityksellä. Vaunun takapyörät olivat ohjaavat. Tämä ensimmäinen prototyyppi tuhoutui tulipalossa koeajojen aikana. Vuonna 1884 valmistui kolmikon seuraava ajoneuvo, La Marquise, jossa ohjaus oli etupyörillä ja taka-akseli oli vetävä. La Marquise on maailman vanhin toimiva ja liikkuva auto. Se kykenee saavuttamaan 61 km/h:n huippunopeuden ja kuljettaa neljä henkilöä.[1]

Huhtikuun 28. päivänä vuonna 1887 ranskalainen polkupyöräilyn aikakauslehti Le Vélocipède Illustré järjesti maailman ensimmäisen moottoriajoneuvokilpailun. Radan pituus oli 2 kilometriä, välillä NeuillyBois de Boulogne. "Kilpailun" ainoa osanottaja oli Albert De Dion, Georges Boutonin ohjaamalla De Dion-Bouton Marquisella, joten voitto ei ollut järin kunniakas.[2] Huomionarvoista sen sijaan on, että La Marquisen nopeudeksi mitattiin 60 km/h, koska maailman ensimmäinen virallisesti kirjattu maanopeusennätys, vuodelta 1898 on 63,15 km/h.

De Dionin mukaan nimetty De Dion -pyöräntuenta on itse asiassa Trépardoux:n suunnittelema. Se otettiin ensimmäisenä käyttöön vuonna 1893 De Dion-Boutonin höyrykonekäyttöisten, maantiellä kulkevien vetotraktoreiden taka-akselituennassa. Vuonna 1894 De Dion osallistui vetotraktorillaan tai autolla, kumpainenkin nimitys lienee oikea, Le Petit Journal -lehden järjestämään, 127 kilometrin mittaiseen Pariisi – Rouen -kilpailuun. De Dion ajoi voitokkaasti maaliin, mutta hänet diskattiin, koska säännöt eivät sallinneet höyrykoneen vaatiman lämmittäjän käyttöä.[2]

Vuonna 1898 Albert De Dion oli pääorganisaattorina perustamassa vuosittaista Pariisin Mondial de l'Automobile -näyttelyä. Lisäksi hän oli mukana perustamassa Automobile Club de Francea sekä ilmailualan Aéro-Club de Francea.

Ranskan poliittisten kiistojen seurauksena De Dion perusti L'Auto-Velo -lehden, nykyisin tämä lehti ilmestyy päivittäisenä, ranskankielisenä urheilun erikoislehtenä nimeltä L’Équipe. Tähän poliittiseen kuvioon liittyy myös hänen perustamansa polkupyöräkilpailu Tour de France eli Ranskan ympäriajo.

L'Auto

Vuonna 1899 Ranskan sisäpolitiikassa kiistat kärjistyivät De Dionin osalta niin, että hän löi, Auteuilin Hippodromilla pidettyjen hevoskilpailujen aikana, Ranskan silloista presidenttiä Émile Loubet'ta kävelykepillä päähän. Tästä teostä De Dion tuomittiin 15 päiväksi vankeuteen sekä maksamaan sakkoa ja korvauksia. Hänen käytöstään paheksuttiin ankarasti, pyöräilyn ja politiikan aikakauslehti Le Velon sivuilla. Ensimmäisenä vastavetona De Dion veti lehdeltä pois kaikki mainoksensa. Koska Le Velon suurin taloudellinen taustatuki oli De Dion-Boutonin pahin kilpailija Automobiles Darracq S.A, päätti De Dion vuonna 1900 perustaa oman vastaavan lehden. Oman yhtiönsä lisäksi hän keräsi L'Auto-Velo -lehden tukijoukkoihin autoiluun ja pyöräilyyn läheisesti liittyviä tuon ajan suurnimiä kuten Édouard Michelin ja Adolphe Clément-Bayard. Le Velo haastoi De Dionin lehden oikeuteen, koska uuden tulokkaan nimi muistutti liian läheisesti Le Veloa. Oikeuden määräyksellä De Dionin oli muutettava lehtensä nimeä, ja nimeksi tuli nyt L'Auto. Vastavetona De Dion perusti polkupyöräilyn suurkilpailun, Tour de Francen, vuonna 1903, ja tämä oli käytännössä kuolinisku Le Velo -lehdelle ja sen järjestämille kilpailuille.[3][4]

Jules-Albert De Dion kuoli vuonna 1946, 90 vuoden ikäisenä. Hänet on haudattu Pariisiin, Montparnassen hautausmaalle. Perheen kotipaikan kappelissa, Pas-de-Calais:n Audincthun:ssa on muistolaatta myös hänelle.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jules-Albert de Dion.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]