Charles Trépardoux

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Charles-Armand Trépardoux
Charles-ArmandTrepardoux.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 26. helmikuuta 1853
Pariisi
Kuollut 4. toukokuuta 1920
Arcueil, Val-de-Marne

Charles-Armand Trépardoux (26. helmikuuta 1853, Pariisi – 4. toukokuuta 1920, Arcueil, Val-de-Marne) oli ranskalainen insinööri, höyryautojen valmistaja ja ranskalaisen ajoneuvoteollisuuden pioneeri.

Nuoruusaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charles Trépardoux syntyi Pariisin 6. kaupunginosassa, Rue Ferou:n varrella, vuonna 1853. Isänsä kannustamana hän suuntautui teknisille aloille ja vuosina 1868 – 1871 hän opiskeli Angers'ssa École impériale d´Arts et Métiers -oppilaitoksessa, josta valmistui insinööriksi. Trépardoux suoritti asepalveluksensa pioneerirykmentissä Ranskan-Preussin sodan aikana ja vapautettiin täysinpalvelleena vuonna 1873. Tämän jälkeen hän työskenteli Pariisissa teknisenä piirtäjänä. Vuonna 1877 hän avioitui ensimmäisen vaimonsa, Marie Jolyn kanssa, mutta tämä menehtyi jo muutama kuukausi häiden jälkeen.[1]

Georges Bouton ja markiisi De Dion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noihin aikoihin Trépardoux asui Rue de Clignancourt:n varrella, Pariisin 18. kaupunginosassa. Hän tutustui tällöin samassa kaupunginosassa asuneeseen mekaanikkoon nimeltä Georges Bouton. He avaavat yhdessä mekaanisiin kojeisiin ja korkealaatuisiin teknisiin laitteisiin erikoistuneen liikkeen Passage Léonille, 18. kaupunginosassa kulkevan Rue de La Chapellen läheisyyteen. Toimeentulonsa varmistamiseksi ja valikoimiensa laajentamiseksi he valmistavat työpajassaan myös laivojen ja vetureiden höyrykäyttöisiä pienoismalleja, joiden tilaajana on Boulevard des Italiens:lla sijainnut Giroux:n liike. Vuonna 1879 Trépardoux avioituu Boutonin nuoremman sisaren Eugénie-Ernestinen kanssa.[1]

Liike tuotti toimeentulon kahdelle perheelle, mutta ei kuitenkaan riittävästi, että Trépardoux olisi voinut toteuttaa haaveensa höyryauton rakentamisesta. Tästä huolimatta hän työskenteli vaunukäyttöön soveltuvan, kevyen höyrykattilan kehittelyn parissa. Vuoden 1881 loppupuolella "aristokraatti ja lelumaakari", markiisi Jules-Albert de Dion kiinnittää huomionsa Giroux:n ikkunassa näytteillä olleeseen höryveturin pienoismalliin. Hän etsii yhteyden mallin valmistajiin ja neuvottelujen jälkeen sitoutuu kustantamaan täysikokoisen, vaunukäyttöön soveltuvan höyrykoneen kehityksen ja valmistamisen. Kolmikko perustaa Trépardoux & Cie, ingénieurs-constructeurs -nimisen yhtiön Pariisissa vuonna 1883. Nimen loppuosa oli monikkomuodossa, vaikka ainoastaan Trépardoux:lla oli insinöörin tutkinto.[1]

De Dion, Bouton & Trépardoux[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1884 De Dion, Bouton & Trépardoux:n
"La Marquise"

Yhtiön kevyt hörykattila patentoidaan ja se on lukuisin määrin käytössä Seinen työveneissä ja huvijahdeissa. Vuonna 1884 yhtiön tuotanto siirretään Pariisin ulkopuolelle, Puteaux'n kaupunkiin. Vuonna 1887 yhtiön nimeksi muutetaan De Dion, Bouton & Trépardoux. Vuonna 1888 Trépardoux alkaa toimimaan kunnallispolitiikassa ja hänet nimetään Puteaux:n kaupunginvaltuuston liikennevaliokuntaan, jossa hän työskentelee läheisessä suhteessa kaupunginjohtajan kanssa. Myöhemmin hänet valitaan apulaiskaupunginjohtajaksi. Hänellä oli vahva panos mm. raitiovaunulinjan Marly-le Roi – Porte Maillot valmistelussa. Linja kulki Puteaux:n halki ja Trepardoux:n toimekkuuden ansiosta reittiä varten Seinen yli rakennettiin silta, Pont de Neuilly. Höyrykonekäyttöisillä raitiovaunuilla ajettava reitti otetaan käyttöön vuonna 1892 ja höyrykoneilla ajetaan vuoden 1900 loppupuolelle.

1887 De Dion-Boutonin höyrykäyttöinen nelipyörä

Trépardoux:n vaimo Eugénie kuolee vuonna 1890, heidän toisen lapsensa synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Trépardoux masentuu syvästi ja menettää mielenkiintonsa työntekoon ja samalla otteensa yhtiöön. De Dion alkaa vahvasti ajamaan läpi omia näkemyksiään: Irti höyrykoneista - kohden bensiinimoottoreita. Trepardoux saa loppuun suunnittelemansa uudenlaisen akseliston tuennan kehitystyön ja patentoi sen vuonna 1893. Koska patentista muodostui yhtiön omaisuutta, tunnetaan tämä rakenne nykyisinkin nimellä De Dion -pyöräntuenta, Trépardoux:n nimeä tässä yhteydessä tuskin kukaan tietää. De Dion -akseli otetaan ensimmäisenä käyttöön yhtiön viimeisen sukupolven höyryautoissa. Se on rakenteena myös yhtiön vuoden 1899 Voiturettessa ja monissa sitä seuraavissa henkilöautoissa.[1]

De Dion tuo Trepardoux:lle ensimmäiset polttomoottoria käsittelevät luonnoksensa vuonna 1889. Trépardoux on tiukasti sitä mieltä että: "Työskentely polttomoottorin hyväksi on työskentelyä höyrykonetta vastaan, ja samalla itseämme vastaan." Hetken näyttääkin siltä, että hän pystyy ainakin hidastamaan yhtiön siirtymistä polttomoottorien käyttöön, mutta tällöin apuun kutsutaan ulkopuolinen insinööritoimisto. Georges Bouton saa ensimmäisen moottorinsa prototyypin valmiiksi vuonna 1893.

Kun De Dion ilmoittaa, että yhtiö aikoo tulevaisuudessa luopua kokonaan höyrykoneisten ajoneuvojen valmistuksesta, on riita Trépardoux:n kanssa valmis, tämä pitää polttomoottoria ajoneuvon toimintavarmuuden kannalta epäluotettavana voimanlähteenä. Erimielisyydet yhtiössä syvenevät vuoden 1893 aikana siihen pisteeseen, että Trépardoux lähtee omille teilleen. Hänen nimensä poistetaan kaikista yhtiön mainoksista, painotuotteista ja työkalujen stanssaus- ja valumuoteista. Nimen poistaminen koskee myös kaikkea yhtiön vanhempaa arkistomateriaalia ja mm. aiemmin valmistettujen höyryautojen valmistajatunnukset työstetään uudelleen. Trepardoux:n nimi pyritään pyyhkimään täysin unohduksiin yhtiön historiasta samalla kun sen brändiksi otetaan De Dion-Bouton. Yhtiö valmisti viimeiset höyrykonekäyttöiset hyötyajoneuvonsa vuonna 1904.

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Trépardoux avioituu kolmannen kerran, Héloïse Godot'n kanssa ja perhe muuttaa Pariisin liepeille Colombes'een. Täällä hän jatkaa edelleen tutkimuksia höyrykoneensa mahdollisista käyttösovelluksista mm. paloautoissa. Vuonna 1896 hän hakee uudelle kevyelle kattilalleen patenttia, mutta De Dionin pitkä käsi vaikeuttaa niiden saamista. Kaikesta tästä katkeroituneena hän jättää Pariisin taakseen ja muuttaa keskiseen Ranskaan, Nièvren alueelle, Saint-Aubin-les-Forgesiin, jossa hänen sukulaisillaan on omistuksessaan maatila. Trépardoux palaa myöhemmin uudestaan Pariisin lähistölle, Arcueiliin, jossa hän kuolee toukokuun 4. päivänä vuonna 1920.


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]