Jukurit kaudella 2000–2001
| Mikkelin Jukurit kaudella 2000–2001 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Sarja | Mestis | ||||||
| Runkosarjassa | 2. | ||||||
| Lopullinen sijoitus | 1. | ||||||
| Joukkue | |||||||
| Toimitusjohtaja |
 Matti Turunen |
||||||
| Päävalmentaja |
Risto Dufva |
||||||
| Kapteeni |
Lasse Kanerva |
||||||
| Kotiareena | Mikkelin Jäähalli | ||||||
|
|||||||
Mikkelin Jukurit nousi Mestikseen edelliskauden päätteeksi Suomi-sarjasta. Joukkue voitti Mestiksen mestaruuden heti ensimmäisellä kaudellaan sarjassa. Runkosarjassa Jukurit sijoittui TuTon jälkeen toiseksi.
Ennakkoasetelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jukurit nousi edelliskauden päätteeksi Suomi-sarjasta Mestikseen. Ennen Jukureiden ensimmäisen Mestis-kauden alkua Jääkiekkolehti povasi kärkikolmikoksi TuToa, Jukureita ja Sportia.
Tästä huolimatta Jukurit lähti kauteen varsin maltillisin tavoittein. Jukureiden päävalmentajana jatkanut Risto Dufva kertoi ennen sarjan alkua tavoitteeksi pääsyn pudotuspeleihin. Myöskään muu johtoryhmä ei puhunut muista tavoitteista, kuin pääsystä kahdeksan parhaan joukkoon. Pelaajat sen sijaan sopivat keskenään tavoitteeksi 50 pistettä 44 ottelussa, joka ylittyi lopulta reilusti.
Joukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jukurit kokosi ensimmäisen Mestis-kauden joukkueensa runkonaan joukkue, jolla Jukurit nuosi Suomi-sarjasta Mestikseen edelliskauden päätteeksi. Myös kahden vuoden takaisesta II-divisioonan joukkueesta olivat yhä mukana Lasse Kanerva, Antti Karhula, Mikko Hakkarainen, Niko Kantelinen, Jyrki Pitkänen, Petteri Muotka, Jani Ollanketo ja Harri Pöyry.
Jukurit siis lähti kauteen melko kokemattomalla ryhmällä, josta puolet ovat ensikertalaisia kansallisella tasolla. Nimekkäimmät vahvistukset puolustukseen olivat mikkeliläislähtöinen maalivahti Tero Leinonen, sekä puolustat Pasi Järvinen, Tommi Kovanen, Jukka-Pekka Laamanen ja kesken kauden joukkueeseen liittynyt Jani-Matti Loikala.
Tärkeimmät vahvistuksen hyökkäykseen olivat puolestaan Jukureissa jatkaneen Antti Laakson pitkäaikainen ketjukaveri Petri Lehtonen sekä Jani Väänänen, Tuomo Jormakka, Aku Joki-Erkkilä ja viime keväänä SaPKon paidassa hyökännyt Jarno Tiilikainen.[1] Dufvan lisäksi valmennusryhmässä jatkoivat Pekka Lipiäinen ja Jussi Kari.
Ottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harjoitusottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Harjoituskausi sujui Jukureiden osalta hyvin. Joukkue kukisti muun muassa JYP:in SM-liigajoukkueen Kalevankankaalla maalein 3–1. Jukureiden kiinnostavampia harjoitusotteluita kävi seuraamassa peräti 2 000 katsojaa. Harjoitusotteluissa Jukureiden peliä johti Lipiäinen, koska Dufva oli nuorten maajoukkueen valmentajana Yhdysvalloissa.
Runkosarja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mestiksen runkosarja käynnistyi Jukureiden osalta 20. syyskuuta kotiottelulla Uudenkaupungin Jääkotkia vastaan. Jukurit takoi taululle lukemat 8–2 ja sankarina hääri Lasse Kanerva, joka iski neljä maalia. Historiallisen ensimmäisen maalin laukoi Tommi Kovanen Mikko Hakkaraisen esityöstä.
Jukurit osoittautui kauden mittaan nimenomaan hyväksi kotijoukkueeksi. Tutkapari Kanerva–Karhula olivat joukkueen parhaat maalintekijät alkukaudesta. Ennen joulutaukoa ketjuja muutettiin siten, että Väänänen sai rinnalleen Lehtosen ja Joki-Erkkilän. Väänäsestä tuli lopulta Jukureiden koko runkosarjan paras pistemies.
Vuoden vaihteen jälkeen Lehtonen ja Laakso pääsivät samassa ketjussa vauhtiin, myös Hakkarainen ja Kantelinen pelasivat hyvin yhdessä. Muiden puolustajien roolit kasvoivat loppukaudesta, sillä Jukka-Pekka Laamanen siirtyi ennen siirtorajan umpeutumista Ilvekseen.
Pelaajien itselleen asettama 50 pisteen raja täyttyi jo helmikuun puolivälissä, kun Jukurit voitti Sportin Kalevankankaalla maalein 4–1. Edellisessä kotiottelussa Jukurit oli voittanut Kiekko-Vantaan. Tammikuun lopulle mahtui kuitenkin kaksi kotitappiota, jotka olivat ainoat koko runkosarjan aikana.
Loistavasti sujuneiden kotipelien seurauksena jotkin olisivat uskaltaneet odottaa hiukan suurempia yleisömääriä, ne eivät ylittäneet runkosarjassa kertaakaan 2 000 katsojan rajaa. Yleisökeskiarvo (1 400) oli kuitenkin selvästi enemmän, kuin mitä seura oli budjetoinut.
| ” | Tiesittekö, että Mestiksessä pelaava Jukurit on Suomi-lätkän tämän kauden kuumin joukkue? | ” |
– Toimittaja Tuomas Manninen. Iltasanomat 10.2.2001 | ||
Voitetun Sport-ottelun jälkeen Jukurit jatkoi taistelua Mestiksen kakkossijasta, tässä vaiheessa kolmen kärki oli TuTo, Hermes ja Jukurit. Mikkeliläiset voittivat seuraavista kuudesta ottelustaan viisi ja siirtyivät hetkellisesti sarjakärkeen. Jukurit koki murskatappion Diskokselle Jyväskylässä, mutta voitti vielä runkosarjan viimeisen ottelunsa Kalevankankaalla.
Jukurit sijoittautui lopulta runkosarjassa toiseksi, yhden pisteen päähän TuTosta jääneenä. Joukkueen paras pistemies oli Jani Väänänen (20+30=50).[1]
Pudotuspelit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pudotuspeleissä Jukureiden kotiotteluiden yleisökeskiarvo nousi 3 000 katsojaan. Jukurit sai puolivälierissä vastaansa Diskoksen. Faneista tämä tuntui huonoimmalta mahdolliselta vastustajalta, sillä juuri keskisuomalaiset olivat katkaisseet Jukureiden kotiotteluiden voittoputken tammikuussa. Sen sijaan päävalmentaja Dufva kertoi myöhemmin, että hänen mielestään suurinumeroinen sarjatappio oli vähentänyt joukkueen paineita pudotuspeleissä.
| ” | Jukurit käyttivät tähän ottelusarjaan saman verran rahaa, kuin meillä on ollut käytössämme koko kauden aikana. Nehän valmistautuvat tähän kuin joku Colorado Avalanche. | ” |
– Hermeksen päävalmentaja Juha Pajuoja. Länsi-Savo | ||
Jukurit voitti Diskoksen suoraan kolmessa ottelussa. Tasainen kolmas ottelu venyi Kalevankankaalla aina 106 peliminuuttiin, kunnes kaksituhatpäinen mikkeliläisyleisö pääsi juhlimaan Jarno Tiilikaisen maalia. Juhlittavaa riitti, sillä voitto varmisti Jukureille seuran kaikkien aikojen parhaan saavutuksen. Tähän asti paras sijoitus oli ollut keväältä 1978, jolloin joukkue sijoittui silloisessa I-divisioonassa viidenneksi.
Välierät aloitettiin viikko Diskos-sarjan jälkeen, keskiviikkona 21.3.2001. Jukurit sai vastaansa runkosarjassa kolmanneksi sijoittautuneen Hermeksen. Jukurit oli ensimmäisessä kohtaamisessa jopa yllättävän ylivoimainen, se voitti ottelun kotonaan peräti 5–2. Hermes puolestaan oli niukasti parempi Kokkolassa voitettuaan 3–2. Kaksi seuraavaa kohtaamista meni Jukureiden nimiin ja joukkue jatkoi kohti Mestiksen finaaleja TuToa vastaan.
Mestiksen loppuottelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]TuTo oli voittanut Sportin välierissä suoraan kolmessa ottelussa ja Jukurit lähtikin finaaleihin altavastaajana. Ensimmäinen ottelu pelattiin Turun Kupittaalla. Kupittaan kaksituhatta katsojaa hiljenivät, kun Antti Laakso pamautti Jukurit johtoon alle puolen minuutin. Varsinainen peliaika päättyi tasan 2–2. Peli ratkesi yllättäen jatkoajalla, kun Jukureiden Jani-Matti Loikala iski lyöntilaukauksen suoraan Järvisen syötöstä maaliin.
TuTo voitti seuraavan ottelun Kalevankankaalla. Tommi Hannus teki Jarkko Immosen syötöstä turkulaisten voittomaalin, kun jatkoaikaa oltiin pelattu 13 minuuttia. TuTo voitti myös seuraavan ottelun kotonaan, joten sarja oli ensimmäistä kertaa katkolla Mikkelissä.
Jukurit voitti neljännen kohtaamisen Mikko Hakkaraisen maalilla lukemin 4–1, ja ratkaisu siirtyi 3 800 mikkeliläiskatsojan riemuksi Kupittaalle. Hakkaraisen lisäksi myös Niko Kantelinen esiintyi ottelussa edukseen, sillä hän tekaisi kaksi maalia turkulaisten verkkoon.
Ratkaisevaa finaalia Turkuun lähdettiin seuraamaan Mikkelistä seitsemällä bussilla ja sadoilla henkilöautoilla. Yleisimmän arvion mukaan ottelun 3 000 katsojasta peräti 800 oli mikkeliläisiä. Ottelusta tuli kahden väsyneen joukkueen kohtaaminen. Kolmanteen erään mentäessä tilanne oli 2–2, Petri Lehtonen oli vastannut molemmista jukurimaaleista. Antti Laakso laittoi Jukurit ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon kolmannessa erässä. Riemua ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä TuTon Timo Hurskainen tasoitti ottelun.
Kun viidettä ja ratkaisevaa finaaliottelua oli jäljellä vajaa kymmenen minuuttia, Tero Tourunen syötti nopeasti poikittain Jukureiden omalle kasvatille Mikko Nevanojalle, joka iski Jukurit avopaikasta johtoon. Nevanoja oli tehnyt runkosarjassa ainoastaan yhden maalin. Jukurit siis voitti lopulta ottelun 4–3 ja juhlat olivat valmiit alkamaan.
Joukkuetta juhlittiin muun muassa täydellä Mikkelin torilla. Petri Lehtonen muistelee Jukureiden nettisivujen historia-osiossa, kuinka pelaajat seurasivat Hotelli Nuijamiehen yläkerrasta kuinka porukkaa valui torille.[2]
Lehtonen voitti pudotuspelien pistepörssin saldolla 6+11=17.[1]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jukureiden runkosarjan sisäinen pistepörssi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisäinen pistepörssi.[1]
| Pelipaikka | Pelaaja | O | M | S | P | +/- | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Hyökkääjä | Jani Väänänen | 44 | 20 | 30 | 50 | +30 | 22 |
| Hyökkääjä | Antti Karhula | 42 | 12 | 33 | 45 | +16 | 28 |
| Hyökkääjä | Lasse Kanerva | 39 | 24 | 19 | 43 | +16 | 14 |
| Hyökkääjä | Petri Lehtonen | 44 | 17 | 26 | 43 | +25 | 10 |
| Hyökkääjä | Antti Laakso | 43 | 16 | 24 | 40 | +19 | 57 |
| Puolustaja | Pasi Järvinen | 44 | 10 | 18 | 28 | +23 | 22 |
| Hyökkääjä | Aku Joki-Erkkilä | 34 | 15 | 12 | 27 | +17 | 4 |
| Hyökkääjä | Niko Kantelinen | 56 | 18 | 8 | 26 | 61 | |
| Puolustaja | Jukka-Pekka Laamanen | 31 | 5 | 20 | 25 | +20 | 46 |
| Hyökkääjä | Mikko Hakkarainen | 41 | 6 | 18 | 24 | +7 | 8 |
| Hyökkääjä | Marko Tauriainen | 41 | 5 | 17 | 22 | +8 | 2 |
| Puolustaja | Tommi Kovanen | 35 | 7 | 10 | 17 | +12 | 12 |
| Hyökkääjä | Jarno Tiilikainen | 28 | 7 | 10 | 17 | +10 | 8 |
| Puolustaja | Jani-Matti Loikala | 28 | 4 | 9 | 13 | +9 | 12 |
| Puolustaja | Markku Erholtz | 39 | 4 | 7 | 11 | +17 | 22 |
| Hyökkääjä | Tuomo Jormakka | 42 | 5 | 5 | 10 | 0 | 2 |
| Hyökkääjä | Jani Juselius | 32 | 2 | 5 | 7 | +2 | 4 |
| Puolustaja | Janne Lappalainen | 42 | 2 | 3 | 5 | +15 | 34 |
| Hyökkääjä | Tero Tourunen | 35 | 3 | 2 | 5 | -3 | 16 |
| Hyökkääjä | Jyrki Pitkänen | 34 | 0 | 4 | 4 | +3 | 8 |
| Puolustaja | Jani Ollanketo | 43 | 0 | 4 | 4 | +14 | 26 |
| Hyökkääjä | Mikko Nevanoja | 25 | 1 | 1 | 2 | 0 | 2 |
| Puolustaja | Petteri Muotka | 30 | 1 | 1 | 2 | +5 | 4 |
| Hyökkääjä | Jyri Paavola | 10 | 1 | 0 | 1 | 0 | 2 |
| Puolustaja | Harri Pöyry | 4 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Hyökkääjä | Jukka Makkonen | 4 | 0 | 0 | 0 | -1 | 0 |
| Maalivahdit | O | PO | M | S | P | RM | PMK | T |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tero Leinonen | 40 | 44 | 0 | 2 | 2 | 2 | 2.15 | 90,30 |
| Pasi Keinänen | 5 | 38 | 0 | 0 | 0 | 0 | 2.05 | 92,40 |
| Jarkko Ahola | 1 | 6 | 0 | 0 | 0 | 0 | 6.78 | 73,90 |
Jukureiden sisäinen pistepörssi pudotuspeleissä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisäinen pistepörssi.[1]
| Pelipaikka | Pelaaja | O | M | S | P | +/- | RM |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Hyökkääjä | Petri Lehtonen | 12 | 6 | 11 | 17 | 0 | 42 |
| Puolustaja | Pasi Järvinen | 12 | 6 | 5 | 11 | +6 | 2 |
| Hyökkääjä | Antti Laakso | 11 | 7 | 4 | 11 | +5 | 4 |
| Hyökkääjä | Lasse Kanerva | 12 | 6 | 3 | 9 | +4 | 0 |
| Puolustaja | Tommi Kovanen | 12 | 3 | 5 | 8 | +6 | 4 |
Jukureiden pudotuspelikaavio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Puolivälierä | Välierä | Finaalit | |||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Jukurit | 3 | → | Jukurit | 3 | → | Tuto | 2 |
| Diskos | 0 | Hermes | 1 | Jukurit | 3 | ||
| 10.3. – 14.3.2001 | 21.3. – 26.3.2001 | 30.3. – 7.4.2001 | |||||
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Artikkelissa ollaan käytetty myös lähteenä Janne Viitamiehen kirjoittamaa kirjaa "Mikkelin Jukurit ja Mestis 2001 - Ensimmäinen kevät". Kirjan tietoihin viitataan useaan otteeseen, eikä kohtia olla tämän vuoksi eritelty.