Juhan Peegel
Juhan Peegel (19. toukokuuta 1919 Saarenmaa – 6. marraskuuta 2007) oli virolainen kielitieteilijä, sanomalehtiopin professori ja kirjailija.[1] Hänen teoksistaan on suomennettu romaani Kaaduin ensimmäisenä sotakesänä.[2]
Peegel syntyi saarenmaalaiseen viljelijäperheeseen ja opiskeli vuosina 1933–1938 Saarenmaan yhteislyseossa. Sotapalveluksen jälkeen hän opiskeli Tarton yliopiston historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa ja työskenteli samalla Postimees- ja Edasi-lehtien toimituksissa. Vuodesta 1953 hän toimi yliopiston sanomalehtiopin opettajana ja vuodesta 1976 hoiti professorin tehtävää. Vuonna 1979 hänet nimitettiin journalismin laitoksen johtajaksi.[2][1]
Akateemisen työnsä ohessa Juhan Peegel on kirjoittanut joukon lyyrisiä kertomuksia, jotka on julkaistu kokoelmissa Saaremaa motiive (”Saarenmaalaisia aiheita”, ), Lühikesed lood (”Lyhyitä tarinoita”, 1970) ja Teed ja ristteed (”Tiet ja poikkitiet”, 1976). Toisen osan hänen tuotannostaan muodostavat humoristiset tarinat, joissa Peegel kirjoittaa nykyajan asioista vanhan ajan kansanvalistustyylillä. Näitä pakinoita on julkaistu muun muassa kokoelmassa Üks kaunis jutu ja õpetuse raamat (1966) sekä salanimellä Heinrich Dawid Rosenstrauch julkaistuissa Kolm tahedat lugemist (1973) ja Neli tahedat lugemist (1996).[2]
Vuonna 1999 Juhan Peegel valittiin television ohjelmasarjassa sadan suurimman virolaisen joukkoon.[1]
Suomennettu teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaaduin ensimmäisenä sotakesänä, romaani, Weilin + Göös, 1983. Alkuteos Ma langesin esimesel sõjasuvel, suom. Kaisu Lahikainen. ISBN 951-35-2806-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Suri ajakirjanduskorüfee Juhan Peegel, Postimees 6.11.2007. Viitattu 9.12.2016.
- ↑ a b c Nirk, Endel: ”Vladimir Beekman”, Viron kirjallisuus, s. 317–318, 366. SKS, 1986. ISBN 951-717-443-8.
| ||||||||||||||
