Jormuan ofioliitti
Jormuan ofioliitti on Kajaanin Jormuassa sijaitseva geologinen yksikkö. Sen tulkitaan edustavan mereisen kuoren ja vaipan kappaleita, jotka ovat työntyneet tektonisten liikkeiden mukana maanpinnalle.[1] Ofioliitin ikä on noin 1,95 miljardia vuotta,[2] eli se on syntynyt paleoproterotsooisella maailmankaudella. Se on tiettävästi maailman vanhin ofioliittikompleksi, jossa merenpohjan alkuperäinen kerrosjärjestys on täysin säilynyt.[1][3] Vielä tätäkin vanhempaa merellistä kuorta on löydettävissä esimerkiksi läntisestä Grönlannista Isuan vihreäkivivyöhykkeeltä, jossa kivien ikä on yli 3,7 miljardia vuotta (eoarkeeinen maailmankausi).[4] Jormuan lisäksi ofioliitti sijaitsee osaksi Paltamon Mieslahden ja Kontiomäen alueilla Oulujärven itärannalla. Myös Pohjois-Karjalan Outokummussa sekä Sodankylän Nuttiossa on samantapaisen ofioliitin jäänteitä.[5][6]
Jormuan ofioliittikompleksi on muodostunut arkeeisen kallioperän repeämisen ja vulkaanisen toiminnan tuloksena.[7] Ofioliittialue sisältää huomattavan määrän talkkia.[8] Alueella tavataan erikoisia kasvilajeja kuten harvinaisia kämmeköitä sekä serpentiinipikkutervakkoa ja kainuunnurmihärkkiä.[8]
Mondo Minerals ja eräät muut kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita Jormuan laatasta ja siihen liittyvästä ofioliitista. Mondo on suorittanut Mieslahdessa koelouhintaa. Jormuassa oli pienimuotoinen Paraisten Kalkin talkkikaivos 1950-luvulla.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Korhonen, Tiia: Pala Atlantin pohjaa kainuulaisessa metsässä – Jormuan ofioliitti on ainutlaatuinen koko maailmassa Yle Uutiset. 21.6.2017. Viitattu 25.6.2017.
- ↑ Harald Furnes, Maarten de Wit, Yildirim Dilek: Four billion years of ophiolites reveal secular trends in oceanic crust formation. Geoscience Frontiers, heinäkuu 2014, 5. vsk, nro 4, s. 571–603. doi:10.1016/j.gsf.2014.02.002. (englanniksi)
- ↑ Eeva Mäkelä ym.: Elämme tulivuoren juurissa (kokooma-artikkeli) Tiede. 5.6.2009. Viitattu 10.3.2014.
- ↑ Christopher M. Fedo, John S. Myers, Peter. W. U. Appel: Depositional setting and paleogeographic implications of earth's oldest supracrustal rocks, the >3.7 Ga Isua Greenstone belt, West Greenland Sedimentary Geology Vol 141–142. 1.6.2001. Viitattu 5.4.2019 (englanniksi).
- ↑ P. Peltonen: ”6: Ophiolites”, Developments in Precambrian Geology, s. 237–277. 14. vsk. Elsevier, 2005. ISBN 9780444514219. (englanniksi)
- ↑ Maria Kalliokoski: Jormualla on maailman vanhinta merenpohjaa ja merellisiä laattoja – Milloin ikä selvisi ja mitä muinainen kallioperä kertoo? (Sanomalehden nettiversio) (Maksumuuri) Kainuun Sanomat. 22.10.2021. Kajaani: SLP kustannus. Arkistoitu 25.10.2022. Viitattu 25.10.2022.
- ↑ Suomen kallioperä – Geologia.fi geologia.fi. Viitattu 5.4.2019.
- ↑ a b Kirsi Haapea: Luontoretkeltä löytyi talkkia ja korukiviä joululahjoiksi Kaleva. 9.10.2006. Viitattu 10.3.2014.
- ↑ Kainuun Ely: Kaivosoikuden jatkoajan myöntäminen, Mondo Minerals B.V., Jormua 1 (Kajaani) (pdf) Päätös liitteineen. 15.2.2013. Kajaani: Kainuun Ely. Viitattu 25.10.2022.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen muinaiset tulivuoret Jussi S. Heinosen ja Elina Lehtosen blogi 20.9.2022