John La Farge

John La Farge

John La Fargen lasimaalaus Angel of Help, vuodelta 1886.

John Frederick Lewis Joseph La Farge (31. maaliskuuta 1835 New York – 14. marraskuuta 1910 Providence) oli yhdysvaltainen taidemaalari ja seinä- ja lasimaalausten tekijä. La Farge oli niin monipuolinen, että yhdysvaltalaiset aikalaiskriitikot vertasivat häntä Leonardo Da Vinciin, Hokusaihin ja Michelangeloon.

Elämänvaiheita

Varhaisvuodet

Tuleva taiteilija syntyi New Yorkissa yläluokkaiseen ja erittäin varakkaaseen perheeseen. Lapset koulutettiin parhaissa kouluissa ja heille tarjottiin paljon virikkeitä tulevaa aikuisuutta varten. Perheen isä oli ranskalainen ja puhui lapsilleen ranskaa.

La Farge opiskeli ensin oikeustiedettä ja valmistui vuonna 1855. Sen jälkeen hän matkusti Eurooppaan opiskelemaan taidetta. Hän opiskeli pääasiallisesti Pariisissa, missä hänen opettajansa oli Thomas Couture. Opiskeluaikoinaan hän kierteli Ranskassa katselemassa katedraaleja ja vieraili myös Belgiassa, Saksassa ja Tanskassa. Ranskantaitoisena La Farge pääsi mukaan kulttuuripiireihin. Monet ihmettelivät miksi hän halusi kahden vuoden kuluttua palata takapajuisina pidettyihin Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloissa La Farge asettui asumaan Newportiin, Rhode Islandille. Hän opiskeli siellä taidetta William Morris Huntin oppilaana. Hän ei tosin viihtynyt Huntin ateljeessa pitkään, sillä innostui ulkoilmamaalauksesta. Newportissa hän tutustui aloittelevaan kirjailijaan Henry Jamesiin.

Taiteilijana

La Farge yritti elättää itsensä maisemamaalauksillaan, mutta ne eivät menneet kovin hyvin kaupaksi. Hän alkoi ottaa myös vaikutteita japanilaisista puupiirroksista, joita hänen vanhemmillaan olkin suuri kokoelma. Hän julkaisi niitä koskevan kirjan vuonna 1870. Maisemamaalausten sijaan La Farge alkoi tehdä töitä koristemaalarina ja sai tilaustöitä kirkoista ja muista julkisista rakennuksista. Avioliiton La Farge solmi vuonna 1861 Margaret Mason Perryn kanssa, joka oli taidemaalari Lilla Cabot Perryn aviomiehen sisar.

Tehdessään lasimaalauksia La Farge teki niiden parissa merkittävää kehitystyötä. Hän teki alaan liittyviä keksintöjä jotka hän patentoi. Tilaustöitä, joita tuli etupäässä New Yorkista ja Bostonista, pitivät La Fargen poissa kotoa. Hän alkoi pitää itseään uudelleen poikamiehenä.

Vuoden 1885 toukokuussa taidetta seuranneen yleisön mieliä kouhutti skandaali. Lehtien etusivuilla luki että John La Farge on pidätetty. Hänen sopimusosapuolensa väittivät, että La Farge olisi ottanut laittomasti itselleen muiden omaisuutta. Lisäksi puhuttiin, että hänellä oli velkoja joka puolelle ja että hänen työnsä eivät enää valmistuneet sovitussa aikataulussa. Samaan aikaan hänen välinsä vaimoonsa lapsiinsa olivat katkeamaisillaan.

Asioista käytiin oikeutta kolme kuukautta. Yritys, joka väitti La Fargen varastaneen sen omaisuutta, myönsi oikeudessa, että taiteilija ei ollut ottanut mitään haltuunsa oikeudettomasti. Oikeudenkäynti jätti kuitenkin pysyvän mainehaitan: monet entiset tilaajat eivät tilanneet häneltä enää mitään. Saadakseen muuta ajateltavaa sekä ympäristänvaihdoksen, La Farge päätti matkustaa Japaniin.

Kaukomatkoilla

La Fargen ja hänen ystävänsä historioitsija Henry Adamsin matka Japaniin käynnistyi vuonna 1886. Adamsia oli juuri kohdannut perhetragedia ja hän nimenomaan halusi La Fargen matkakaverikseen ja maksoi tämän matkan.

Tehtyään matkaa Yhdysvaltain itärannikola viikon miehet saapuivat Tokioon. Siellä elämyksen tarjosi No- teatteri, mutta muuten kaupunki oli miesten mielestä tylsä. La Fargea ei kiinnostanut Tokion arkkitehtuuri, sen sijaan piirsi paljon piirroksia tavallisista kadunmiehistä ja -naisista. Miesten ollessa Tokiossa siellä puhkesi koleraepidemia ja he vetäytyivät syrjäyseudulle Nikkoon. Sieltä La Farge löysi paljon aiheita maalauksiinsa. Hän teki Nikkossa etupäässä maisemamaalauksia.

Nikkosta miesten matka jatkui Jokohamaan ja Kiotoon. Kiotosta matkustettiin ihmettelemään Daibatsun suurta Buddhan patsasta. Siellä La Farge teki joukon akvarelleja, jotka ovat nykyään New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa. Kotiin päästyään La Farge huomasi, että Japanissa maalatut akvarellit olivat kostavan yleisön suosikkeja. Lisäksi hän julkaisi Japanin matkaa koskeneen kirjan “An Artist’s Letters from Japan” vuonna 1887.

Kotimaaahan palattuaan La Farge oli kysytty taiteilija, mutta hän totesi, että jonkinlainen innostus puuttui. Vuoden 1888 paikkeilla hän oli kirjeenvaihdossa Adamisin kanssa ja heille syntyi idea matkasta eteläiselle Tyynellemerelle.

Miehet lähtivät palvelijoineen kohti eteläisen Tyynen Meren saaria 16. elokuuta vuonna 1890. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Hawajilla kahta viikkoa myöhemmin. Siellä La Farge maalasi muutaman maisema-akvarellin. Hawajilla hän teki huomion, että sokeriruokoviljelykset ovat köyhdyttäneet maaperää ja tehneet maiseman yksipuoliseksi. Syyskuun 27. päivä miehet lähtivät höyrylaivalla kohti Samoaa.

Samoa ja samoalaiset tekivät La Fargeen ja Adamsiin vaikutuksen. Samoalaisten kauneus oli heidän mielestään yhtäläistä antiikin kreikkalaisten kanssa ja vain kukkaseppeleeseen pukeutuneiden nuorten naisten tanssi luomoavaa katsottavaa. Asioihin realistisemmin suhtautunut Adams huomautti, että elämä ei täälläkään ole pelkkää juhlaa. Samoalaiset suhtautuivat miehiin kunnioituksella ja olivat erittäin vieraanvaraisia. La Farge teki Samoalla useita maalauksia. Samoalla miehet tapasivat kirjailija Robert Louis Stevensonin joka kehotti miehiä käymään Tahitilla. Adasmsin sairastelun vuoksi vierailu Samoalla venyi kestämään neljä kuukautta.

Tahiti oli La Fargelle ja Adamsille pettymys. Papeete oli eurooppalaistunut ja huonosti matkailjoita kohdellut kaupunki. Tahitilla lähinnä levättiin ja tehtiin muutama akvarelli sekä keskusteltiin paikallisen aristokraatin kanssa. Tahitilta matka jatkui Fidžille, missä miehet viettivät aikansa lähinnä brittiläisten siirtomaavirkamiesten suojissa. Nämä varoittelivat, että paikalliset asukkaat saattavat olla kannibaaleja.

Fižiltä miehet jatkoivat Australiaan, kärsien matkalla merisairaudesta. Australiasta suunnattiin kohti Singaporea. Matkalla pysähdyttiin Bataviassa, nykyisessä Jakartassa. Sieltä matka jatkui Singaporen kautta Ceylonille eli nykyiseen Sri Lankaan. Siellä heidän tarkoituksenaa oli mennä Kandyyn katsomaan suurta Buddhan patsasta. Vaivalloisen matkan jälkeen miehet pääsivät patsaan luo, mutta se oli heille suuri pettymys. Lisäksi he kävivät katsomassa Dambulassa luoliin tehtyjä Buddhan patsaita.

Ceylonista matka jatkui Punaisenmeren ja Suezin kanavan kautta Marseilleen. Punaisella Merellä La Farge teki matkan viimeisen maalauksen. Marsellessa miesten tiet erkaantuivat. La Farge matkusti Bretagneen tapaamaan sukulaisiaan ja Adams jatkoi Lontooseen.

New Yorkiin La Farge saapui yksin. Hänen maailmanympärimatkansa oli kestänyt vuoden ja kolme kuukautta.

Uran loppupuoli

Palattuaan matkoiltaa La Farge ryhtyi työstämään kirjaa. The Century Magazine julkaisi sen kymmenessä osassa. Teosta voi pitää nykyään merkittävänä historiallisena dokumenttina. Se kertoo erityisen syvällisesti Japanista, se arkkitehtuurista, uskonnoista ja ihmisistä. Hönen matkoillaan tekemänsä piirrokset ja akvarellit herättivät huomiota ja niiden myynnillä La Farge teki hyvät ansiot.

Vuonna 1894 La Farge matkusti Eurooppaan. Pariisin taiteilijapiirit ottivat hänet hyvin vastaan. Niin hyvin, että hän sai itselleen kaksi huonetta näyttelytilaa vuosittaisesta Pariisin Salongista. Hän asetti näytteille matkakuviaan, mitkä menivät hyvin kaupaksi myös Ranskassa. Hän teki Pariisin näyttelyyn myös uusia töitä, joiden tasoa pidetään erittäin hyvänä.

Syystä joka ei ole selvinnyt hänen vuoden 1895 Pariisin näyttelynsä on jäänyt lähes tyystin vaille huomiota. Syyksi epäillään ammattikateutta siitä, että edellisellä kerralla ulkomaalainen taiteilija sai niin suurta huomiota. Hän jatkoi myös 1880 - ja 1890-luvuilla lasimaalausten tekemistä. Hönen lasimaalaustensa tyyli alkoi muuttua realistisemmaksi, mutta kriitikot väittivät hänen toistavan vanhoja töitään.

Viimeisinä vuosinaan La Farge yritti parannella välejään lapsiinsa. Töiden ja matkojen vuoksi hän oli ollut paljon poissa kotoa. Hänen poikansa Christopher Garant oli avustajana isänsä La Farge Decorative Art Companyssa sen konkurssiin asti.Sen jälkeen isänsä avustajaksi tuli hänen läheisin poikansa Bancel. Vuonna 1900 selvisi, että isä on jälleen merkittävissä talousvaikeuksissa. Bancel tarjoutui tekemään töitä jonkin aikaa ilman palkkaa, mutta kun selvisi, että isä ei voi koskaan maksaa palkkoja, haastoi Bancel hänet oikeuteen. Oikeusjuttu rikkoi isän ja pojan välit.

1890-luvun lopulla La Farge oli erittäin hyvätuloinen. Hänen taiteensa ja kirjansa myivät hyvin, hän ansaitsi kunnollisesti luennoillaan. Kuitenkin pitkät matkat, hienot viinit, kalliit ateriat ja herrakerhoissa vietetyt illat veivät enemmän rahaa kuin taiteilija ansaitsi. Kun Bancel oli lähtenyt Sveitsiin, La Fargen asiat otti hoitaakseen sihteeri Grace Edith Barnes. Hän ryhtyi manageroimaan La Fargen ammatillisia asioita, mutta piti huolta myös tämän arjesta.

Barnes pakotti La Fargen tekemään inventaarion ateljeessaan joka oli täyttymässä erilaisista esineistä. Pelkästään laseja oli sihteerin mukaan 8000 kappaletta ja muuta esineistöä 50 000- 60 000 kappaletta. Edes ylimääräisen tavaran myyminen ei auttanut. Barnes joutui todistamaan kuinka La Farge kaikesta huolimatta tuhosi raha-asiansa. Velkaa tuli lisää ja taiteilija menetti säästönsä. Barnes irtisanoutui tehtävistään riideltyään asioista turhaan La Fargen kanssa.

La Farge kutsui Barnesin kuitenkin takaisin. La Farge ja Barnes tekivät sopimuksen, jonka mukaan Barnesista tuli tämän kuolinpesänhoitaja ja hän saisi pitää kaikki ateljeeseen jääneet esineet, maalaukset, käsikirjoitukset ja henkilökohtaiset esineet korvauksena taloudellisista menetyksistä.

Vuoden 1910 alkupuolella La Farge sairastui ja joutui sairaalaan. Näytti siltä, että loppu oli lähellä. Hän kuitenkin toipui ja palasi kotiin. Syyskuussa La Fargen vointi oli jo erittäin huono ja hänet siirrettiin sairaalaan missä kuoli. Perukirjoituksen jälkeen selvisi, että kuolinpesällä oli velkoja huomattavasti enemmän kuin varoja. Kuolinpesän tavarat myytiin, mutta sekään ei riittänyt ja leski maksoi omista varoistaan kärkevimmille velkojille. Myös Grace Barnes otti osansa, hän myi vuosikausia La Fargen ateljeeseen jäänyttä esineistöä, maalauksia ja käsikirjoituksia. Taiteilijan omaiset saivat ottaa ilmaiseksi muutaman esineen jolla oli tunnearvoa.

Teoksia

• 
  Kirjailija Henry Jamesin muotokuva, maalattu vuonna 1862.
• 
  Paratiisin laakso, maalattu vuosina 1866–68.
• 
  Kulta-aika, maalattu vuonna 1878.
• 
  Tytöt kantavat kanoottia Vaialassa, Samoalla, maalattu vuonna 1891.
• 
  Diadem vuoret auringonlaskun aikaan- Tahiti.
• 
  Kuvitus Collier's Weekly -lehteen vuodelta 1898.

Arvioita elämäntyöstä

La Farge oli oman aikansa yhdysvaltalaisia kansainvälisempi. Aikailaiset pitivät häntä kiehtovana henkilönä. Kiivaimmat ihailijat totesivat, että hänen maalauksensa tekivät sanattomaksi. Seinä- ja lasimaalausten tekijänä hän oli aikansa merkittävimpiä yhdysvaltalaisia taiteilijoita. Hän myös kehitti lasimaalausten tekniikkaa käyttämällä opaalilasia.

1870- luvun yhdysvaltalaisista akvarellitaiteilijoista La Farge lienee merkittävin. Hän käytti akvarelleja tehdäkseen luonnoksia kuvituksiinsa ja koristemaalauksiinsa. Hän myös dokumentoi niillä mitä oli nähnyt matkoillaan.

Nykypäivänä La Fargea pidetään yhtenä eniten 1800-luvun loppupuolen yhdysvaltalaista taide-elämää rikastuttaneista henkilöistä.

Aiheesta muualla

• La Farge, John Artcyclopedia (englanniksi)