John Barrow
John Barrow (19. kesäkuuta 1764 – 23. marraskuuta 1848) oli brittiläinen virkamies. Hän toimi alivaltiosihteerinä amiraliteetissä vuodet 1804–1845 ja oli merkittävässä roolissa luoteisväylää tutkivien tutkimusmatkojen tukijana. Hän tuki myös siirtokuntien perustamista pohjoiseen Australiaan 1820- ja 1830-luvuilla.
Biografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Barrow syntyi Ulverstonissa Lancashiressä 19. kesäkuuta 1764 nahkurin ainoaksi lapseksi. Hän kävi koulua Town Bank Schoolissa, missä menestyi matematiikassa. 13-vuotiaana hän lopetti koulunkäynnin ja ryhtyi itse opettamaan kaupungin köyhälistön lapsia.[1][2]
Barrow työskenteli jonkin aikaa virkamiehenä rautaruukissa, minkä jälkeen opetti matematiikkaa koulussa Greenwichissä. Yksi hänen oppilaistaan oli sir George Stauntonin poika. Staunton otti hänet mukaansa ensimmäiselle brittiläiselle lähetystöretkelle Kiinaan vuonna 1792. Retkeä johti lordi Macartney ja se kesti kaksi vuotta, minä aikana Barrow ehti oppia erinomaisesti kiinaa ja useita muita kieliä. Hän kirjoitti Quarterly Review -lehteen myöhemmin joukon Kiina-aiheisia artikkeleja.[1]
Vuonna 1797 Barrow seurasi lordi Macartneytä eteläiseen Afrikkaan, missä Hyväntoivonniemen siirtokunta oli juuri siirtynyt brittien hallintaan ja hallinto oli järjestettävä uudelle mallille. Tehtyään työnsä siirtokunnassa Barrow päätti jäädä Afrikkaan ja hankki itselleen talon Kapkaupungista.[1][2]
Barrow palasi vuonna 1804 Afrikasta Englantiin, ja pääministeri varakreivi Melbourne nimitti hänet amiraliteetin alivaltiosihteeriksi.[2] Nimitys tapahtui Napoleonin sotien aikaan, ja Barrow hyvänä organisoijana oli tärkeässä roolissa Yhdistyneen kuningaskunnan merimahdin kasvattamisessa. Hän oli myös mahdollisesti ensimmäinen, joka ehdotti St. Helenan saarta Napoleonin sijoituspaikaksi Waterloon taistelun jälkeen.[1]
Sotien jälkeen Kuninkaallisen laivaston aluksille ja upseereille piti keksiä uusia tehtäviä. Barrow alkoi tukea merkittävästi brittiläistä tutkimusmatkailua erityisesti arktisille alueille ja Länsi-Afrikkaan.[1] Hän oli myös huolestunut muiden valtioiden mahdollisista uhista brittiläisille siirtomaille – vuonna 1817 Quarterly Review -lehteen kirjoittamansa anonyymin artikkelin mukaan Venäjän tutkimusmatkailu saattoi uhata Brittiläistä Pohjois-Amerikkaa.[3] 1820-luvulla hän esitti, että Alankomaat saattaisi hyödyntää vastikään julki tulleita Phillip Parker Kingin 1820–1823 suorittaman[4] tutkimusretken tuloksia perustamalla pohjoiseen Australiaan siirtokunnan. Tämä johti epäonnistuneisiin Fort Dundasin ja Fort Wellingtonin siirtokuntahankkeisiin.[5]
Barrow oli yksi Royal Geographical Society -järjestön perustajajäsenistä. Järjestöstä tuli 1800-luvun brittiläisen tutkimusmatkailun tärkeimpiä tukijoita. Lisäksi hän oli Royal Societyn jäsen. Vuonna 1835 pääministeri sir Robert Peel nimitti hänet baronetiksi.[1]
Vuosina 1836–1837 kauppias George Windsor Earl julkaisi teoksen The Eastern Seas, joka lisäsi mielenkiintoa brittiläisen vaikutusvallan levittämiseen. Barrow asettui amiraliteetin ja siirtomaaministeriön tavoin tukemaan ajatusta uudesta siirtokunnasta pohjois-Australiassa, ja Port Essingtonin siirtokunta perustettiin loppuvuonna 1838.[6]
Barrow jäi eläkkeelle alivaltiosihteerin tehtävästä vuonna 1845 ja omistautui kirjoittamiselle.[1][2] Pyynnöt Port Essingtonin hylkäämisestä kustannussyistä alkoivat lähes heti tämän jälkeen, ja sota- ja siirtomaaministeri sir Henry Grey määräsikin sen hylättäväksi vuonna 1849.[6] Barrow’lta ilmestyivät hänen eläkeaikanaan historiikki arktisten alueiden löytöretkistä sekä hänen omaelämäkertansa.[1][2]
Barrow kuoli Lontoossa 23. marraskuuta 1848 84-vuotiaana. Hänet on haudattu St Martin-in-the-Fieldsin hautausmaalle.[1]
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1800 Barrow avioitui Anne Maria Trüterin kanssa eteläisessä Afrikassa. Pariskunnalle syntyi neljä poikaa ja yksi tytär.[1][2]
Kunnianosoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alaskassa sijaitseva Utqiagvikin kaupunki oli vuoteen 2016 asti nimeltään Barrow John Barrow’n mukaan.[7] Myös useita muita maantieteellisiä kohteita sekä arktisella että antarktisella alueella on nimetty hänen mukaansa.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Journal of the Royal Geographical Society, Volume the Ninth. John Murray, 1839. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Allen, Jim: Port Essington: The Historical Archaeology of a North Australian Nineteenth Century Military Outpost. Sydney University Press, 2008. ISBN 978-1920898878. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Scott, Ernest (toim.): Australia. Cambridge University Press, 1988. ISBN 978-0521356213. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k Sir John Barrow Ulverston Town Council. Arkistoitu 29.6.2020. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f 1911 Encyclopædia Britannica, Volume 3, s. 440–441. Cambridge University Press.
- ↑ The Admiralty's search for the Northwest Passage bl.uk. Arkistoitu 27.10.2020. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
- ↑ The Journal of the Royal Geographical Society, Volume the Ninth, s. lxxxiii
- ↑ Allen 2008, s. 106
- ↑ a b Scott (toim.) 1988, s. 234–235
- ↑ Alaskan city votes to take traditional Iñupiat Eskimo name The Guardian. 16.10.2016. Viitattu 20.7.2020. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lloyd, Christopher: Mr. Barrow of the Admiralty: A Life of Sir John Barrow, 1764-1848. Collins. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
