Johannes Pelkonen
Johannes Pelkonen (ven. Иоганн Пельконен, noin 1847 Viipurin lääni – 1876) oli suomalaissyntyinen venäläinen narodnikki.
Johannes Pelkonen työskenteli suutarina Pietarissa. Vuoden 1874 alussa Ivan Selivanov toi hänet Porfiri Voinaralskin Moskovaan perustamaan suutarinverstaaseen, joka toimi narodnikkien vallankumouksellisen propagandan keskuksena. Toukokuun alussa Voinaralski lähetti Pelkosen Saratoviin perustamaan suutarinverstasta, jonka oli tarkoitus toimia propagandatyön tukikohtana Volgan alueella. Verstaassa sidottiin Ippolit Myškinin maanalaisessa kirjapainossa painettuja julkaisuja ja laadittiin väärennettyjä passeja. Verstaassa 31. toukokuuta 1874 suoritetun etsinnän seurauksena Pelkonen pidätettiin. Hän oli tutkittavana narodnikkien vallankumouksellista toimintaa koskeneessa ns. 193:n oikeusjutussa, mutta hänen kuolemansa takia syyte raukesi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Dejateli revoljutsionnogo dviženija v Rossii: Biobibliografitšeski slovar 1927–1934. Moskva: Izdatelstvo Vsesojuznogo obštšestva polititšeskih katoržan i ssylno-poselentsev. Viitattu 3.1.2010. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gusakova, Zoja: P.I. Voinoralski: ”Rabotaite energitšno po našemu delu”. (Pelkosen Saratovin-verstaan historia.) Volga, 1999, nro 12. Artikkelin verkkoversio.